Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Siinä seisotte te, haudan partaalla horjuvat vanhuksetkin, siinä elämänne vasta alkaneet nuorukaiset ja neitoset, seisotte kuin tulivuoren partaalla joka voi puhjeta millä hetkellä tahansa ja nielaista teidät avattuun helvetin kitaansa, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Teidän elämänne on Herralle kauhistus, se on Hänelle kauhistus. Se on surkeaa, se on surkeaa?

KUNINGATAR. Minäkö menisin teille vaimoksi, eräälle aatelismiehistäni, Bothwell'in jarlille ha, ha, ha! En, en nauranutkaan! Teidän hengessänne ja tahdossanne on jotain suurenmoista, joka välistä minua viehättää, mutta välistä taas, niin nyt, tuommoisena, kuin tuossa seisotte minä pelkään teitä, pelkään teitä enemmän kuin kaikkia lordeja yhdessä! BOTHWELL. Teillä on siis syytä siihen.

Kuninkaan käskyjen, toisti Attila, hyvä se. Mutta tänään vaatii toinen, huomenna taas toinen kuningas teidän uskollisuuttanne. Se joka ensiksi ehtii riistää teiltä vaivojen ne hedelmät, sillä se mitä hän valloittaa, se on hänen. Toisena päivänä saapuu tuo toinen ja vaatii itselleen kaikki, ja koska hän on väkevämpi, niin olette hänen, mutta te, jotka seisotte heidän välillä, ette voi pelastua kuin yhdellä tapaa. Heittäkää miekkanne ja kaikki maallinen suuruus, ja säilyttäkää isienne usko.

"Mestari Pikinen", sanoi pormestari, "te seisotte nyt esivallan edessä. Sanokaat nyt minulle kuinka näiden ihmisten vangitseminen kävi". "Kyllä", sanoi mestari Pikinen, "nähkääs, herra pormestari, eilen istuimme me, vaimoni ja minä ja lapset ja söimme silliä ja perunoita.

Puhu tuuli purjehesen anna vauhtia ahava, läikytä alusta länsi, lempi lennätä venettä saaren impien iloihin, kassapäien karkeloihin! Te seisotte keskellä keväimen kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. Se myöskin on nauttinut nuoruuttaan ja kevään nähnyt on loistossaan, kun päivässä aallot päilyi ja tuuloset tuoksui vaan.

"Mutta, suokaa anteeksi minä en ollenkaan huomannut, että te seisotte, ja minä vaan tässä istun teidän vaipallanne, eikö teidänkin tekisi mieli istua?" Ylioppilas kiitti ja nyt istuivat he molemmat vaipalla. "Nyt saatte kuulla elämänhistorian, jonka joki on kertonut minulle monesti", sanoi ylioppilas.

Hänen katseensa hipoi aitioita. Ja Réjane. Portorichen kera. Sehän on vain hyvä, vastasin minä ja äkkiä vapisivat jalkani, mutta kasvoni pysyivät rauhallisina. Tirehtööri loittoni esiripusta ja kääntyi minuun päin. Missä seisotte tänä iltana. *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien väliin. Tirehtöri nauroi: Siellä voitte pitää silmällä Crangieria, sanoi hän ja kysyi: Joko soitetaan? Jaa...

NIKOLAUS PIISPA. Niin, näköni on hämärä; tuskin voin nähdä teitä, missä seisotte; mutta minun sisässäni kuvastuu elämäni loistavan kirkkaana eteeni. Minä näen näkyjä siinä ; kuulkaa ja oppikaa, kuningas! Minun sukuni oli maan mahtavin; moni suuri päällikkö sai siitä syntynsä; minä tahdoin olla suurin heistä kaikista.

"Tuo koreuksien kuormittain kantaminen ei sovi hyville, kainoille tyttösille se tekee heidät naisten näköisiksi, joita toivon etteivät koskaan tule turhamaisuudessa ja mailmallisuudessa jäljettelemään mutta tässä nyt seisotte houkutellen minua saarnan pitämiseen, joka sitte vain suututtaa teitä. Ei, menkää nyt, lapset!

"Mutta mikäs se oli?" huudahdin minä, ja kavahdin pystyyn, sylkäisten suuni tyhjäksi. "Kuulkaa, taas! Totisesti, jos ei kuuloni petä, jos en houri, niin ovat paukaukset pyssyn laukauksia!" "Totta totisesti!" huudahti nyt Wilsonkin, "on Jumala kuullut rukouksemme. Korkeimmalle olkoon kiitos! Mitä seisotte, toverit, siinä ja töllistelette; sylkäiskää kadotuksen palat suustanne!

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät