Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Hänen katseensa hipoi aitioita. Ja Réjane. Portorichen kera. Sehän on vain hyvä, vastasin minä ja äkkiä vapisivat jalkani, mutta kasvoni pysyivät rauhallisina. Tirehtööri loittoni esiripusta ja kääntyi minuun päin. Missä seisotte tänä iltana. *Tuolla*, vastasin viitaten kulissien väliin. Tirehtöri nauroi: Siellä voitte pitää silmällä Crangieria, sanoi hän ja kysyi: Joko soitetaan? Jaa...
Silloin tällöin hän seisahtui tarkastellakseen itseään, koetteli sormillaan takkia, avasi nappeja ja pani ne jälleen kiinni ja ojensi vartalonsa suoraksi ja silitteli ja hipoi itseään kuin naapurin kissa peseytyessään. Nyt täytyi tapahtua, että ukko Swart, joka makasi selällään kumeasti kuorsaten, kääntyi toiselle kyljelleen. Tämä nyt ei ollut sen pahempaa.
Se melkein sattui, eipä paljon vailla; sanoa voin nyt Hannu Klngan lailla, kun kuula hipoi hänen kulmiaan: 'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan'.» Hänt' aina huvitti tuo sana toistaa, taas aimo nauruss' ukon naama loistaa, Ja taas hän asentoon käy pönäkkään, kupeessa nyrkki, sääret levällään.
Väinämöinen ajoi kilpaa painuvan päivän kanssa. Mutta kolmas hevonen kaatui hänen altaan kuoliaana maahan, kun hän vihdoin iltaruskon kimmeltävässä haarniskassa seisoi sen kylän helkanurmen laiteella, missä hän tiesi olevansa odotettu. Hän oli voittanut! Hän ei ollut pettänyt lupaustaan, sillä aurinko ei ollut mennyt mailleen vielä, joskin sen kultainen kehrä hipoi taivaanrantaa.
Niin metsämiehet lähtivät liikkeelle peräkkäin, hiipien äänettömästi niinkuin suomalaisten on tapana, sillä askelten kapseen vaimentaa pehmeä, kostea tuohivirsu kuulumattomaksi ja sellaisia suomalaiset käyttivät yleisesti niin kauan kuin maa oli lumeton. Aurinko hipoi jo puiden latvoja heidän saapuessa virralle.
Liisa sensijaan saattoi koko ajan syrjästä seurata hänen kasvon-ilmeitään. Ja Johanneksesta tuntui, että Liisan katse silloin tällöin kuin salavihkaa hipoi hänen kulmaluitaan.
Yhtäläinen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa käyttävät.» Ankarat on siinä mies sanat pannut, virkkoi outo ääni oven puolelta tupaa. Pastori katsoi ylös paperistaan ja näki oven suussa parrakkaan, rotevan, pitkän miehen, jonka suippolakki melkein lakea hipoi.
Hänen mieleensä muistui, kuinka hän oli joskus tyynellä melonut saaren rantaan, jossa tervalepät kasvoivat pyöreiden, vedestä vaalistuneiden rantakivien takaa ja laskeva aurinko valaisi punertavan kirkkaasti etumaiset lehvät ja rungot, mutta sisemmäs metsään jätti syvät, aavistuksia herättävät varjot, kuinka hän tuli ihan-ihan rantaan ja katseli sitä rajaviivaa, jossa vesi hipoi kiviä ja harvakseltaan lotkahteli veneen pohjaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät