United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tähänasti olen pelastunut toki, ja tässä olen ja kerron teille elämäni tarinaa, niin täynnä murhetta ja vimman kamppausta. CLAUDIO. Jotka eivät kuitenkaan suorita teidän hirveätä velkaanne, vaan peloittavan rikoksellisena seisotte Jumalan ja ihmisten edessä. MARCIA. Mitä tahdotte siis minusta? Saattaa minua kahleisiin?
Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: emäntä, muistakaa ihmisiä! Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan. Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte mitä odotatte? Miehet katselivat epäillen toisiansa. Täytyy koettaa löytää häntä, sanoi Klettermaier.
Ken ei sitä ymmärrä onneton on, sen murtava hyöky on aallokon, sen ampuva ajan on jousi, se kuoleman kulkija on! Te seisotte keskellä keväimen? kuin kaislikko mennehen kesäinen, joka lahden rannassa säilyi yli talven ja tuiskujen. V
JOHN. Niin, poikani, mene, kuitenni olet sinä puhdistettava, ja sen heittiön, jonka tähden sinun nyt täytyy kärsiä, häntä minä paljastan. Sinä olet syytettävä, mutta hän on tuomitettava. Ennenkuin tunti on mennyt, olet vapaa. Mutta te, herra, kavahtakaa itseänne, ett'ei päivä tule, jolloin te kerjäläisenä kerjäläisen edessä seisotte! Oletkos karannut hulluin-huoneesta? Kummitteleeko aivossasi?
Niin tapasi yövartia hänet tehdessänsä kello kaksitoista tavallista tarkastusmatkaansa. "Mutta Herran tähden, rouva Wagner, voittehan tulla kuoleman omaksi, jos noin vähissä vaatteissa, paljaassa leningissä, täänkaltaisena yönä seisotte avonaisen ikkunan edessä!" huudahti hän hänelle. "Menkää toki levolle!" "Minä en voi", vastasi hän, säikähtyen yövartian puheesta. "Minun täytyy odottaa miestäni."
Kentiesi vaikka sill'aikaa, kuin te tässä seisotte ja laskette leikkiä, luoti jo on kohdannut hänet. Lapset, lapset! minä tulen niin surulliseksi ja levottomaksi".
"Tekö se olettekin?" kuulin hänen herttaisen äänensä lausuvan? "Miksi seisotte siinä niin kummallisen näköisenä, Tony?" Pääni painui alas, katseeni kiintyi laattiaan, ja lausuin niin vakavalla, rauhallisella äänellä kuin voin: "Mary! Tulin lausumaan jäähyväiseni, sillä huomenna lähden meren myrskyisiä laineita kyntämään.
Se näyttää minusta, että te olette tässä, ja että minä puhun kanssanne; mutta ei siltä mitään vakuutta ole, että itse asiassa niin on. Sganarelle. No, nytpähän kummissa ollaan! Te laskette leikkiä! Kas tässä seison minä, ja te seisotte siinä; kuinka tähän nyt sopii sanoa, että se näyttää minusta? Jätetään pois tämmöiset hienoudet, ja puhutaan asiastani.