United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nämä olivat jäähyväiseni sinulle, testamenttini ja kiitokseni sinulle koko elämän kestäneestä uskollisuudesta. Nyt käyttäkäämme jäljellä oleva aika vielä goottien kansan hyväksi. Tule, auta minut seisoalleni, en voi kuolla patjoilla. Tuolla riippuvat aseeni. Anna ne minulle! Ei mitään vastaansanomista! Minä tahdon." Hildebrandin täytyi totella.
Eihän se ollut siis mikään tienhaara ollutkaan. Tie oli mennyt sinne, minne viimeinen ystäväni, ja minä tänne. Kuinka oli minusta tuntunut niin luonnolliselta sanoa siinä hänelle jäähyväiseni? Pysähdyin epätietoisena sauvani varaan miettimään. Hämärä lankesi nopeasti. Syttyi ensimmäinen tähti taivaalle, himmeni kimallus, hävisi kaupunki torni-kaunis.
Vilpittömässä ahkeroitsemisessa velvollisuuksiani täyttääkseni toivon kuitenkin voivani teidän kanssanne kilpailla. Sallitteko, herra kreivi, että ajutanttini kautta sanon jäähyväiseni niille uskollisille, jotka eivät minun päällikkönä ollessani koskaan ole epäilleet vertansa vuodattaa, vaikk'ei onni ole vastannut heidän miehuuteensa ja vaivoihinsa?"
"Suvaitsetteko te, armollinen herra, nyt tulla veneesen?" "En ennenkuin olen sanonut jäähyväiseni sotamarskille. Rothsayn herttuan ei sovi pulahtaa pois tästä Errol'in kreivin kartanosta niinkuin varas vankihuoneestaan. Käske häntä tänne". "Armollinen herttua", sanoi Ramorny, "siitä mahtais tulla vaaraa hankkeellemme". "Mene hiiteen vaaroinesi, hankkeinesi!
Mutta kyllä heidän taljansa pehmitän. ELLI. Liiallista kiitollisuutta en teiltä vaatine pyytäessäni, että muutamia hetkiä vaan saan kahden kesken puhua Taavin kanssa sanoakseni hänelle jäähyväiseni? VALLESMANNI. Lemmon nimessä olkoon menneeksi! Kolme minuuttia suon sinulle jäähyväisjättöön! Sakr'avita! Ulos miehet! Viides kohtaus. TAAVI ja ELLI, myöhemmin AINA. ELLI. Nyt joudu!
Ne, joita ikävöitsin ja tahdoin maanmiehinä tervehtiä, ne muljottavat ensin pukuani ja kääntyvät sitten pois ikäänkuin telottajasta. Lyhyt on ollut tervehdykseni täällä, mutta pitkä on oleva jäähyväiseni. Kyllä voi maa menettää miehen, jos mies voi menettää maan, sanoi Maria. Löfving tahtoi sovittaa. Hän ymmärsi kumpaakin ja kysyi katsellen Attilaa: Miksi tulette maan vihollisena? Attila.
Nämät sanat palauttivat elämänilon rouva Sprengtportin sydämmeen, ja tarmoa osoittavalla äänellä lausui hän: Toivokaamme että sanat suustanne joutuvat Jumalan korvaan. Niin, toivokaamme, toisti Löfving nousten ja lisäsi: Tätä toivoen sanon jäähyväiseni. Mutta eipä vaan; nyt te Löfving vielä vähemmin saatte lähteä.
Kunnioittamatta inkvisitionin lähettiläitä ainoallakaan vastauksella, nosti hän pyörtyneen tyttärensä lattialta ja sanoi, laskien hänen heidän käsivarsilleen: "Tulkaa, tytöt, auttakaa tytärtäni ja sanokaa hänelle jäähyväiseni; minä lähden viimeiselle matkalleni maan päällä, sillä minä tiedän, kuka se on, joka janoaa vertani."
Lausun siis teille jäähyväiseni! Ja minä annan hyvästini teille, ritari. Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko kalvaa taas mieltänne? Isänmaani? En ajattele isänmaatani. Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja tuskaa? Aika? Sen unohdan nyt. Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte? Minä menen Tanskaan.
"Tekö se olettekin?" kuulin hänen herttaisen äänensä lausuvan? "Miksi seisotte siinä niin kummallisen näköisenä, Tony?" Pääni painui alas, katseeni kiintyi laattiaan, ja lausuin niin vakavalla, rauhallisella äänellä kuin voin: "Mary! Tulin lausumaan jäähyväiseni, sillä huomenna lähden meren myrskyisiä laineita kyntämään.