Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Turhaan mua pakenet, pieno! Peity Pohjolan pimeihin, kuss' ei paista kuu, ei päivä, sinut löytävä olen ma. ANEMOTIS. Kypron vallat! Ma menehdyn! Medon, seis! Minä läkähdyn. Jalan jälki hietikolla varmaan on tavin takoma. En voi enempätäni. Turha on taistelo inehmon vasten jäitä jättiläisten.
Jos tässä patriarkallisessa yhteiskunnassa isä olisi sanonut "seis", eipä silloin yksikään olisi uskaltanut edes ajatella tottelemattomuutta hänen mahtisanalleen, epäili sitten tämän oikeutta kuinka paljon tahansa; niinpä, kerran annettuaan suostumuksensa, hän toi esiin kaiken kokemuksensa ja tietonsa tuon uuden tuuman hyväksi. "Emme voi täällä viipyä", hän sanoi, "useammastakaan syystä.
LODOVICO. Pois täältä nyt ja meitä seuratkaa. Teilt' otettuna virka on ja valta; Nyt saarta Cassio hallitsee. Tuo konna, Jos piinaa älykäst' on, jolla häntä Kiduttaa kauan voi ja ankarasti, Se hälle keksitään. Te vangiks jäätte, Siks kun Venetian neuvoskunta tiedoks Saa rikoksenne luonnon. Pois hän viekää. OTHELLO. Seis! Sanaa pari ennen lähtöänne. Tein jonkun palveluksen valtiolle.
Herran haltuun! Vahtikumppanini Jos kohtaatte, Horation ja Marcellon, Niin sanokaatte, että kiirehtivät. FRANSISCO. He tulevat jo, luulen. Seis! ken siellä? HORATIO. Maan ystäviä. MARCELLO. Tanskan vasalleita. FRANSISCO. Jumalan haltuun! MARCELLO. Hyväst', oiva poika! Ken vahtivuoross' on? FRANSISCO. Bernardon vuoro. Jumalan haltuun! MARCELLO. Hoi! Bernardo! BERNARDO. Mitä? Horatioko?
Hän oli nimittäin huomannut hevosen peljästyvän omaa varjokuvaansa; sentähden kuletti hän sitä vasten aurinkoa, taputti sitä, hetken aikaa kävellen sen vieressä, heitti verkalleen päältään manttelinsa, keikahti äkkiä hevosen selkään ja ratsastaa kiidätti sieltä nuolen nopeudella ympärillä seis ovien suureksi kauhistukseksi.
Rallakaijan rakkaus paloi mennä vuonna, Joko lienee sammunut, taikka tielle puonna. No helkkari, noita peijakkaan poikia, eivätkös tuolla jo ottele? Ptroo, seis hevonen! Pidäs ohjista sen aikaa, kun menen minäkin heitä vähän löylyttämään. Oletkos hulluna, Matti? Mutta Matti ei enää kuullut.
MEDON. Muista Kypron kukkasia, Saaren impien iloja, Saaren sulhojen surua ja isääsi valkopäistä, mi sinua muistelevi yksin valtalinnassansa! CHRYSEIS. Kova on kohtalo inehmon! Surmasin sadatkin kerrat tämän miehen mielessäni, hänpä jällehen heräsi ilkukseni, itkukseni sata kerroin kestimpänä. Tämä mies, jota vihasin, uhmasin, uhittelinkin, tätä miestä, min tekikin MEDON. Seis, Chryseis!
"Seis, topp tykkänään sanoi Konkola kun laiva ryville iski". Tämä oli Pekka Palovaaran mielilause. Hän huomasi olevansa juuri Ainonsa kodin kohdalla. Suurella vaivalla saivat he hevosen seisattumaan. Pekka maksoi ja riensi pääovesta sisään. "Mille asioille sanoisin tulleeni?" arveli hän itsekseen, ennenkuin kelloa näppäsi. "No sama tuo! Sanonhan tulleeni visiitille vaan.
Antti yritti tarttua siihen, mutta ei ehtinyt, sillä Soisalo oli jo salaman-nopeasti temmannut sen käteensä ja puristi kouristuksentapaisestl sitä. Seis! huusi hän hirvittävällä äänellä tarjoilijalle, joka pysähtyi tyrmistyneenä. Valoa! Tarjoilija väänsi sähkön palamaan. Ei, komensi Soisalo. Kandelaberit esille! Juhlallista sen olla pitää. Ja verhot alas!
Imperaatori oli pakahtua vihasta. Me ratsastimme valapattoisen armeijan perään. Me huusimme: Seis! Mutta vasta silloin kuin ylpeä kuningatar suvaitsi pysäyttää rattaansa tässä riemukulussa, vasta silloin tottelivat nuo kurittomat sotasankaritkin. Nyt aloitti luutnantti jyrisevällä äänellä filippikansa eikä ole Xenofontin eikä Plutarkon sankareista yksikään suuremmalla voimalla puhunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät