Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. marraskuuta 2025


Viimein nousi ja noin Menelaos heille jo haastoi, nuhteli soimaten heitä ja huokaisten sydämestään: "Voi arat kerskurit, voi akat ettekä miehet Akhaian! Kehnoa kehnomman tämä maineen tuo totisesti, danaolaista jos ei kera Hektorin miest' ole taistoon. Vierkää veeksi ja maaksi te kaikki jo, sankarit moiset, kunnoton, kunniaton joka ainoa, istujat siinä!

Vaan Agamemnonin luo kun sankarit muut tuli koolle, nukkuja saapuvien heräs askelihin sekä ääniin, istumahan heti nousi ja lausui noin, sanan virkkoi: "Atreun poika ja muut valioimmat vallat akhaijein!

Noin nimes Sarpedon; puhe tuo puri Hektorin mieltä, vaunuiltaan tamineissaan hän heti karkasi maahan, peistään kahta hän välkyttäin läpi joukkojen riensi, 495 kaikkia taistoon kiihti, ja ankara nous aseryske. Joutuen kääntyi päin rivit käyden akhaijeja vastaan; sankarit Argos-maan taas sankkana parvena vartoi.

Näin huuto kulki miehestä mieheen, Ja joukko jätti laivalla laholla Nyt taaksensa rannat syntymämaan. Tul' sana kuninkaalle: "Sun poikasi Pois laivassaan jo merelle kulkee; Jää maasi turvattomaksi, uljaimmat Kun sankarit hällä mukana on." Vihastuu Fjalar, muuttuvi muotonsa, Ja kumahuttain kilpehen iskein Hän huutaa: "Miehet, merelle; rikottu On sääntöni, elää rikkoja sen."

Noin järisyttäjä maan nyt akhaijein intoa kiihti. Johtoon Aiaan kummankin rivit suorihe vankat; moittinut eip' ois Areskaan, jos ois kera ollut, noit', ei nostaja miesten Athene; näät valioimmat sankarit vartoamass' oli joukkoa Hektorin aimon: keihäs keihääseen, limitysten kilpehen kilpi, suojus toiseen, mieheen mies, kypäriin kypär' yhtyi; heilahtaa kypär' ei hevin jouhinen, välkkyväharja voinut toiseltaan, niin sankea heit' oli parvi.

Niinkuin jään yli aaveiden tiuvut menneiden muistelot helkkää. Tieteet ja taiteet, helyä, korua, aurinko-pölyä pelkkää! Niinkuin tuhanten askelten arpi elämän jäljet syöpyy. Aamun sankarit sairaina, hiljaa tomuhun, tuhkahan yöpyy.... Kannella yön on kumea jyrinä, kohtalon neitojen värttinän hyrinä.

Hän halusi kumminkin lisätä, että kansat aina kernaasti uskottelevat itselleen, että erinomaiset miehet ja sankarit, jotka ovat maailmaa urotöillään hämmästyttäneet, eivät voi kuolla niinkuin muut kuolevaiset.

Länttä kohden kiiruhtaa hän yhäti joukkoineen. Mitä on sitten siellä lännessä? Toden totta! Tuolta taivaan ääreltä rupeaa jotakin näkymään. Mitä? Sieltä kuuluu melua Kas! Synkkä, musta pilvi nousee. Pilvikön vaan? Ei! Julma, hävitystä uhkaava vihollislauma sieltä vierii näkyviin... Se nousee yhäti, lähestyy. Uljaasti rientävät sankarit sitä vastaan... Voi, voi! Kuinka heidän käyneekään!

Mitä ikänä arveltanee yksityisen Tsululaisen rohkeudesta, eipä kukaan voi kieltää, että joukossa ja kiihkosta tulistuneina he taistelevat kuin sankarit.

Isänsä kodissa hän oli nähnyt kaikki sen ajan etevimmät vapauden sankarit: *Pulszkyn*, *Louis Blancin*, *Ledru Rollinin*, *Orsinin*, *Garibaldin*, *Mazzinin*, *Turgenevin* y. m.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät