Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
»Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä ja siittivät tyttäriä; niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat. Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä; ja myös sitte kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa ja he olivat siittäneet heille lapsia: nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.»
Ensimmäisenä Nestor nyt kumun kuuli ja virkkoi: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Harhako vai tosi lie, vaan virkkaa mieleni käskee: soi kumu korviin kuin kavioitten kiitävä kapse. Kunpa Odysseus siellä ja urhea myös Diomedes tuomass' orheja ois kaviokkait' iliolaisten! Vaan kovin pelkään, että akhaijein sankarit parhaat lie tuho kohdannut seass' Ilionin sotalaumain."
Sinä siis olet nähnyt semmoista, mitä ei elämässä voi nähdä joutumatta huumeeseen. Mutta eikö ihminen voi elää niinkuin hän aina rakastaisi? Sankarit ja pyhimykset eivät ole muuta tehneet. Todellakin, me olemme täällä liian kauan odottaneet, niinkuin sadun sokeat, jotka lähtivät pitkälle matkalle, saadakseen kuulla Jumalaansa.
Kymijoen, Karjalan, Karjan sillan ja monen muun taistelun sankarit astuivat elävinä hänen silmäinsä eteen, kehottaen häntä pesemään pois häväistystä, jonka heille oli viskannut vasten silmiä valtakunnan pelkurimaisin mies, ja muistamatta mitään muuta vastasi hän rohkeasti: »Tiedättekö, teidän ylhäisyytenne, mitä unta me sitte näemme noin maatessamme?
Ruusupensasta minä en tarvitsekaan, sillä niitä saavat ainoastaan sankarit, jotka kaatuvat taistelussa. Punaiset ruusut merkitsevät, että sankari, joka makaa niiden alla, on uhrannut sydänverensä isänmaan eteen, mutta minähän en ole tehnyt sitä.»
Hauta kuollehille, mut elon kutsut jälkeenjäänehille. Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa ne astua myös Suomen kamaraa maan senkin puolesta on kuolla uskallettu, tie vapauteen on verin lunastettu. Ja siitä kiitos teille, toverit, te verin seppelöidyt sankarit! Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne, hän jatkakohon elontoimianne. Selin elämään.
Siitä syystä ei kumpikaan päässyt Lewenhauptin muassa hänen ensimmäiselle sotaretkelleen. Se oli surun aiheena sekä noille sairaille että heidän ystävilleen. Nyt olivat kuitenkin nuoret sankarit jotensakin toipumaan päin.
Ilmarisen emännän kuoltua rikkoutuu se hyvä sopu, joka siihen asti on pysynyt voimassa Kalevalan ja Pohjolan välillä. Kalevalan sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, lähtevät Pohjolaan Sampoa valloittamaan. Matkalla vene tarttuu isoon haukeen; se tapetaan ja sen leukaluusta Väinämöinen tekee ensimmäisen kanteleen.
Nyt katsehen viimein loi Hän ympärilleen, tuiman ja tutkivan; Sankarit, surmaa pilkkaavaiset, Säikytti leimaus tuo hänen silmästään. Hän saneli.
Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. Mainitsin nuo suuret, heille kiitosta ja kunniaa! Monta vertaista jo ehti rauhan maahan matkustaa. Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät