Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Siellä Friida sanoi meille: tietäkäät, että jos minun on oltava kaupungissa, niin en minä venettä kysy. Sitten hän oli illalla sanonut meille: nukkukaa rauhassa, kaikki on päätetty. Ja yöllä, meidän maatessamme, hän oli lähtenyt torpasta, emme tiedä minne. He odottavat ja odottavat, mutta Friida ei tule pyhityskokoukseen. Hän pysähtyi ja pani tuskissaan molemmat kätensä päälaelle.
Kotvan aikaa Alan seisoi rannalla päätään puistellen. »Siinä on rehti tyttö», lausui hän viimein, »David, siinä on rehti tyttö.» Ja vielä tuntia myöhemmin, maatessamme muutamassa kuopassa meren rannalla ja minun ollessani jo puolinukuksissa, hän puhkesi uudelleen ylistelemään tytön luonnetta.
Mutta eräänä kesäyönä matkusti talonpoikia tätä tietä ja he tekivät meidän maatessamme tien varrelle tulen. Silloin se levisi suureen metsään, niin että siitä tuli hirveä savun tulva ja metsän palo, jota ei kukaan voinut sammuttaa, ja kuin metsä paloi kolme viikkoa, silloin oli kaikki niin mustana ja tyhjänä, kuin nyt näette. Minä jäin köyhäksi, mutta mihinpä olisin muuttanut?
»Niin sanon», vastasi rosvo. »Minä olen semmoinen ihminen kuin esi-isänikin me olimme lampaita, maatessamme rauhanviittaan peitettyinä se viitta ryöstettiin meiltä, ja nyt soimaatte meitä pedoiksi.
Meidän maatessamme se paljon lämmittäisi meitä. Noh, jää sinä, Leo, tänne ja kata Elshöft'iä huolellisesti hänen turkillansa; minä lähden karhun pentua noutamaan, leikkaan palan vanhasta karhusta paistiksi ja tuon kaikki tänne. Kokonaisena vuorokautena emme ole syöneet mitään, eikä asioiden niin ollessa karhun paisti maistune aivan pahalta."
Tästä oli myös soma nähdä kuinka kaikenlaiset merielävät löivät leikkiä Marmorameren tyynellä, kirkkaalla ja viheriälle näyttävällä pinnalla. Mainittava on myös se, että me täällä käytimme makuuvaatteinamme pehmikkeeksi maatessamme tuoreita laakeri-puun oksia, joita täällä meidän maassa kuivattuina käytetään ainoastaan höysteeksi ruoan seassa y.m.
Olimme kyllä näin aikaiseen nousemiseen jo tottuneet noissa vähemmin miellyttävissä arabialaisissa yösijoissamme, mutta täällä hyvällä vuoteella maatessamme olisimme mieluisasti vähän palkinneet edellisiä laimiinlyömisiä. Olihan tämä, näet, koko viisiviikkoisella matkallamme, merkillistä kyllä, ensimmäinen varsinainen ravintola, jossa olimme yötä.
Allan-joessa, lähellä sen laskua Forthiin, huomasimme pienen hiekkaisen saaren. Siellä kasvoi takiaisia, voikukkia ja muita sellaisia lyhyitä kasveja, jotka parhaiksi voivat peittää meidät pitkällämme maatessamme. Tälle saarelle asetuimme nyt levolle. Stirlingin linnasta voitiin meidät helposti huomata. Korviimme tunkeutui sieltä rummun pärinä. Osa varusväestä piti siellä paraatia.
Mut valveilla tahdon olla, sillä onnettomuus on niinkuin painajainen; maatessamme se hiipii meidän päällemme meitä kuristamaan. Istun nyt tähän seinän nojalle. Ehkä on tässä vähän lämpöisempi. Mikä paino niissä lieneekään? Mutta en nuku, en! Kuinka kauas on minun kulkeminen, ennenkuin löydän luolan, johon ilves on itsensä kätkenyt? Ei yhtään lepoa siksi kunnes sen löydän! Tunnenpa tuon hylkiön!
Siihen ei Pirjo vastannut mitään, vaan pani maata penkille. Päre loppui pihdissä, pimeä tuli ja kaikki yksi toisensa perään vaipuivat uneen. Minäkin nukuin rahilla istuallani, nojaten kylkeäni pöytää vasten, enkä herännyt ennenkuin aamulla, jolloin kaikki toisetkin nousivat; mutta Tolpan Pirjo oli kun olikin karannut meidän maatessamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät