United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
syy mulle virka, minkä vuoks et säiky sa alas tulla tähän keskuksehen paikasta, jonka laajuuteen jo halaat? 'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota', hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle, ma miks en pelkää alas tulla tänne. Ne seikat yksin ovat peljättävät, joill' onpi valta vahingoittaa toista; muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
Se on ollut aarteeni arvokkain, Sit' ei saa tallata jaloin! Se on annettu armona Jumalain, Se on vannottu keisarivaloin! Ei uhkaas se säiky, ei sorrantaas, Ja jos hetkeks sen herpoisi valta, Kuin Feeniks lintu se nousisi taas Ihan turmankin tuhkien alta. Se on Vestani kallis, mi valvonut on Mun kansani hengen tulta, Se on koskematon, se on kuolematon, Voi, ken sitä ryöstäis multa.
Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa; Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on, Ja valon valta-istuin on kukistumaton. Ja vaikk' on vaivaloista ja kovaa taisto tuo, Ja hornan henget tielle tuhannet esteet luo, Niin ällös, nuori joukko, sä säiky kumminkaan! Sun puolellas on oikeus ja siunaus synnyinmaan. Ja ällös surko, vaikka ei oiskaan suotu sun Satoa vielä saada ja palkkaa taistelun!
Voi toki, viisaammaks sinut uskoin kaikkia muita totta jo vain Lykian mehumaill' asuvaisia; mutta kiittää järkeäs ei nyt kestä, kun moisia haastat, Aiast' aimoa että mä en muka vartoa tohdi. Säiky en taistoa, ryskett' en sotavaunujen kuunaan; vaan Zeun tahtopa ainian käy yli ihmisen aikeen, karkoittaa väkevimmänkin, hält' ottavi voiton, tai hänet taistoon kannustaa työ helppo se hälle.
Koko soittosarja Juur ammoo kuin karja; Toiset pärrittää ja tärrittää, Niinkuin ratas tiellä täräjaä; Toisten torvi voimakas Raikuu raivokkaasti, Kuulee korven kuningas Louhilinnaans' asti. Ei tästä säiky maailma Pedot säikähtyy, Ei mielly ihmiskuuntelja Karjat mielistyy. Vaan hengästyyhän orhitkin, Uupuu härjät ammomasta, Niin miks'ei heikko paimenkin Torveansa soittamasta. Hoho, hoho hoi!
Vaan jos olisikin ja vaikka se olisi ollutkin se kello ja vaikka olisi taloon tullutkin minkäpähän olisi mahtanut! Olisi siinä kovalle otettu, ennenkuin sen matkaan moinen poika, joka ei turhista säiky. Eikä se tuomiokello enää toista kertaa soinutkaan Jussin kohdalla. Sillä se soipi vain kerran kunkin ihmisen elämässä.
Sen silmä aina kirkas on ja otsa puhdas hohtaa, povess' on sydän pelvoton, jos kunka kumman kohtaa. Hän on kuin nuori neitonen, jokaisen mielitehtoinen, vaikk' olkoon vanhus harmaa. Kuin yöksi maata painaksen ja luojanansa luottaa, hän kummitusten, peikkojen näköj' ei säiky suotta, vaan unittoman yön lepää ja riemullisesti herää hyvien töiden toimeen.
Nyt loppui jo tyysti tyyneys tään, ohi sihteerin silmien luurangon käsi nyt ojentui: »Olen ystäväsi.» Tuli hiljaisuus, tuli vaitiolo. Mut säiky ei sihteeri, ei ole nolo, kynän nostaa hän kyllä ja katsoo kättä luusormista, mutta peljästymättä, käsvartta pitkin jo katseensa kulkee, hän hirviön silmihin katsoa julkee, tuon tutkia kiireestä kantapäihin.
GUIDERIUS. Cloten, kaksoiskonna, Nimesi olkoon, sit' en vavahda. Jos kyy se ois tai sammakko tai lukki, Enemmän säikkyisin. CLOTEN. Siis lisää säiky, Muserru aivan, kuullessas, ett' olen Kuningattaren poika. GUIDERIUS. Surkuttelen: Et tule sukuusi. CLOTEN. No, etkö pelkää? GUIDERIUS. Joit' arvon, niitä pelkään: älykkäitä; Narreille nauran, niit' en pelkää. CLOTEN. Kuole!
Porttinsa sulkevi nyt vihollinen mun Mestarini silmäin eessä. Ulos näin jäätyään mun luo hän vitkaan astuu. Päin maata silmät, katsehesta kaikki myös poissa uljuus, hän noin huokaeli: »Ken multa kieltänyt on tuskan suojat?» Mut mulle hän: »Sa ällös säiky, vaikka ma vihastun, ma voittava oon sentään, min tuolla keksivätkin vastustuksen.