Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Setäni päästi määkinän tapaisen parahduksen, levitti sylinsä ja tupertui lattialle kuin kuollut. Säikähdin siitä hiukan; mutta ennen kaikkea oli minun pidettävä huolta itsestäni enkä sentähden ollenkaan epäillyt jättää häntä virumaan siihen, mihin oli kaatunut.
"Kipeä, kowin kipeä", sanoi isäntä, ja minä oikein säikähdin, kun kuulin hänen taas ääntäwän niin pitkän ajan päästä. "Ettekö saattaisi minulle ilmoittaa sairauttanne? Kenties woisin teitä jotenkin auttaa", sanoin hänelle. "Minä en ole ruumiillisesti sairas, mutta ruumiskaan ei woi kestää sisällistä sielun tuskaa oih!
"Helka!" virkahti Topias ja astui hänen eteensä. Helka siunahti; ääni värisi kuin haavanlehti ja sukankutimet putosivat helmalle. "Säikähdin; tulit kuin taivaasta pudotettu."
KERTTU: Johan Wilhelm parka! Hän tyytyi niin vähään. GRANSKOG: Siihen olisi tyytyneet kaiken maailman kuninkaat ja keisarit. KERTTU: Hän tyytyi muruihin. GRANSKOG: Ja oletteko varma, että hän sai vain muruja. KERTTU: Olen. Kun minä toissapäivänä kuulin Allin puhuvan, niin minä säikähdin omaa itseäni. GRANSKOG: Mistä hän puhui? KERTTU: Hän puhui siitä miehestä, josta hän uneksi.
Sen kuitenkin selvästi huomasin kaikesta, että äitini ja vaarini tuon vieraan tunsivat. Kun olivat toiset häneltä kädenpuristuksensa saaneet, tuli minun vuoroni. No mikäs sinun nimesi on, poikani? Onko sinun nimesi Heikki niinkuin minunkin? sanoi mies puristaessansa minua kädestä. Nytkös minäkin säikähdin, kun kuulin tuon oudon miehen niin likeisesti minua puhuttelevan.
Mutta jatkapas taas kertomustasi! Musti rypisti otsaansa kuin kootakseen muistojaan ja ajatuksiaan. Maitokuppi oli ja pysyi tyhjänä, virkahti hän sitten. Painoin pääni kupin pohjaan asti, mutta samalla seurauksella. Koettelin käpälilläni, ensin yhdellä, sitten toisella, kunnes kaasin kupin ja löin pääni vasun seinään, josta säikähdin hirveästi.
Niinhän te olette kuin paha lapsi, vallaton ja tottelematon, hän sanoi, mitä, jos olisitte katkaisseet jalkanne. Minä luotan hyvään onneeni. Mutta tehän taisitte oikein säikähtyä? Tietysti säikähdin. Nyt lupaan olla kiltti. Antakaa käsivartenne. Agnes istui rinnalleni siksi aikaa, kuin Antti laittoi veneen ja purjeet reilaan. Oliko sinulla ikävä eilen illalla? Ei ensinkään.
»Iltaa!» sanoo nuorukainen ja nostaa hymyillen hattuaan. Ja hän syrjästäkatselija näkee kuinka tyttö punehtuu eikä osaa mitään vastata. »Kylläpä minä taisin tyhmästi tehdä!» virkkoo nuorukainen. »En minä mitään pahaa tarkottanut.» »Ei ei, ei se mitään; minä vaan niin säikähdin!» »Etkä ole enää minulle vihainen...?» kysyy nuorukainen. »En suinkaan, mitäs minä leikistä.» »Sitähän minäkin.
VIKTOR. Avaa, herran nimessä! Oh, Viktor, ei mitään hätää, se on vaan Alma! Niin, kukas sitten? SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota työ esille. Taivas, kuinka sydämmeni läpättää. Säikähdin niin että Mitä sinä sitten säikähdit? SYLVI. Oh, en mitään, en kerrassaan mitään. ALMA. Päinvastoin, siellähän sataa lunta. SYLVI. Vai niin ? Sitä minä en tiennytkään.
Teki niin mieleni sanoa hänelle, että tuo värssyn pätkä oli lainattu, mutta en tahtonut hänen sydäntään loukata. Tulee. Itsekseen. Kas, tuollahan luullakseni Helli istuukin. Tulee hiljaa Hellin luo, tempaa kirjeen hänen kädestään. Mitä salaisuuksia! Uh, kuinka säikähdin. Hyvä päivä! Päivä, päivä, mutta anna pois kirjeeni! Tuossa, tuossa. En minä niin raaka toki ole, että toisen kirjeen lukisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät