Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Tunteen jumal'-liemu Valjetessas läikkyy, Rakkaus ja riemu Kaikkialla väikkyy; Murhe kevääll' lymyy, Itkust' ilo hymyy, Huolten pilvist' aamu ruskottaa. Kukka kuihtununna All' ol' hyyn ja jään, Syksyll' lakastunna Kuoli mielellään. Talvi hirmun lailla, Joka seudut raastaa, Autioilla mailla Käskyn kieltä haastaa Haudall' istui, sääti Surmaa, kaikki jääti Synkkä, kolkko niinkuin kuolon yö.
Se silloin uhaten leimuaa kuin urhojen mieli jalo, mut punaiseksi se purskahtaa kuin surma ja kylien palo. Tuon tarinan eilen mä muistin, kun ma kalpahan katsoin kerta. Yhä tuota katson ja kauhistun: se ruskottaa kuin verta. Keväällä 1917. Mistäs saavut, myöhään saavut, poikani metsämies? Isänmaan illasta, erämaan aamusta, äitini lempeä-lies.
Aamun tulo oli, kuten ainakin sellaisissa tilaisuuksissa, hartaasti odotettu. Idän taivas alkoikin vähitellen ruskottaa ja pian nousi aurinko kirkkaana, tuoden mukanansa kauniin päivän. Se oli Huhtikuun 6 päivä. Kotimaassa, jossa ajatukset yhä vaan asuivat, alkoivat ihmiset jo varustautua kirkkoon oikealla tavalla viettääksensä tätä päivää. Sehän oli koko protestanttisen kristikunnan pääsiäinen.
Katso, kuinka kirkkahana Diamantti tirkistää, Luolastansa Kunniansa Taivahia kaunistaa! Kuule kuinka sulokielin Laaksoin hongat laulelee, Hengäten ja hellämielin Toisillensa kertoilee: Oi kuin tässä verta vuoti, Sankarit kun sortuili, Tässä kansa Eestä maansa Kunnialla taisteli. Astu tuolla ahoillamme! Siellä ruoho ruskottaa, Siellä veri isiemme Kukissakin kuiskuttaa: Kenen maa ja kenen valta?
Se posken ruskot nuolaisee, Voi kirje vallatonta! Tupahan paista, aurinko! Kevääsen astu, tyttö, jo! Suo luonnon poskes ruskottaa. Oi neittä hallan puremaa, Hän jääpi vaaleaksi. Dresden 14/7 Sappho ihana ja onneton, Onneton ken etsii onneaan, Jospa muistit lyyriäsi vaan, Tuntematta mitä lempi on!
Nouse, nouse, suuren Suomen kansa, Katso taivas jo ruskottaa,
Viimein se kuitenkin painaksen piiloon etäisten metsien syliin, ja ohutta, vaaleata utua alkaa sitte väikkyä niittyrantaisen lahden kaukaisessa perukassa. Parin hetken kuluttua kumminkin ruskottaa jo taas kuulakka taivas idän puolelta, uuden päivän enteenä enteenä rauhaisan ja kauniin kesäisen päivän. N
Päivän Sana
Muut Etsivät