United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Venhot viiltää järven pintaa, Kaikki kirkkoon kiirehtää; Valkovaate peittää rintaa, Juhlahuivit välkähtää. Minä kurja synnin lapsi Astun arkivaatteissain, Paljas rinta, tukkahapsi, Eikä pappi aatteissain. Minä kuljen kukkulalle, Jolla nurmi vihannoi; Istun sinne kuusten alle, Kuullen kuinka kuuset soi.
Iloiset nuoret ritarit, joiden rinta on vallattoman virran hypähtelevää tulvaa, ja käsivarsi leimuvan voiman hykähdystä, ne voitontähtiritarit suistaa Graalin muserrus-ritari, suistuvat jylhätkin arpirintaiset ritarit, jotka luulivat käsivarsissaan harmaan vuoren murtumattoman mahdin, louhikäärmeiden mustanpunaisen veren vuodattaa se ritari ja korkeatornisten kaupunkien jykeät rautaportit jysähtävät maahan sen hirmuisen ritarin rynnätessä.
Kaksi vuorokautta hän makasi rinta taukoamatta kohoten ja laskien tukahduttavien hengenvetojen työstä; ja näiden hengenvetojen ääneen yhtyi, yhtä säännöllisesti ja väsymättä, epätoivon kysymys, joka alati kierteli hänen vuodettaan: eikö tuosta loppua tulekkaan, eikö vapauttaja koskaan saavu?
Hänen sydämensä tykytti sentähden ankarasti, ja heleä punastus, kentiesi silmänräpäyksellisen katumuksen tuottama hänen kaksinkertaisesta rakkauden leikistänsä, levitti purppurahohteensa hänen ehdottomasti viehättäville kasvoillensa. Rinta aaltoili, ja hänen vapiseva kätensä saattoi ainoastaan vaivaloisesti neulaa käyttää. Mutta jos Mari oli liikutettu, niin kyllä oli Knutsonikin.
Riemusta kohoili silloin Sigurd'in rinta; sillä hän tunsi voivansa täyttää tuon teon; mutta Gunnar kutsui hänet erikseen, ilmoitti rakkautensa; Sigurd salasi omansa, ja meni sitte HJ
Jo monta vuotta sitte morsios Sa kadotit; tää rinta lemmeltä On lukittu; mut kaks täss' erotettiin Sydäntä, lempimähän luodut vaan. Niin, isä arvoinen, me kaksi, toinen Avioliiton onnettoman uhriks Ja toinen hedelmäksi tullut, me Tuonlaista estäkäämme liittoa: Pelastakaamme ystävämme. ERLAND. Miten, Mun poikani? WILHELM. Se riippuu sinusta, Niin minä heidät pelastan. ERLAND. Vaan miten?
Niin et myös tee, jos sulla on isäin ihanteet Ja verta heidän pisarankin verran! Siis herää! Untes aika jo ohi olkohon! Nyt tarpehen sun tarmos, sun voimas, intos on! On työtä kyllin vielä sun tarmollesi, mies! On lemmelles työ-alaa, Suomen nainen! Maan hartioita painaa viel' öinen, raskas ies, Mon' yössä riutuu rinta suomalainen.
Eihän kuolokaan Hirmuvallassaan Ijät' olla voi. Kerran aukeaa Hauta, laukeaa Kahle henkien. Silloin keväimen Ijankaikkisen Olet kukkanen. Jouluna. Riemu tyyni, lauha Maata varjoaa; Ihmisille rauha, Onni tarjoaa Lahjojansa. Riemuin lapsen rinta, Sydän sykähtää: Lasta korkehinta Riemun päivä tää Muistuttavi. Riemun tunne jalo Poven täyttelee Vanhan: jouluvalo Häntä näyttelee Valon maahan.
Suur' oli silmäsi sulo, kauniimpi kyynelten tulo, kaunein lahjoista taivaan huultesi kulkeva kulo. Räiskähti hylkivä hymy, valkeni lempesi lymy, vastasi ihmisten vaivaan jumalan pilvien jymy. Silloin mun ratkesi rinta, särkyi mun sieluni pinta, turhaan ma tultani salaan, itken, ah, ihaninta! Muut eivät ymmärrä sua, muut eivät liikuta mua, murheessa hiiltyen halaan kaunista kadotettua.
Ja tummempi tukka on immellä tällä Ja mustempi silmä ja pyyteinen Ja tunnetta täynnä ja tulta on rinta Ja kuumina polttavat suukkoset sen. Vaan miksikä nyt juur' Suomea muistan, Muistan sen neitoa, taivasta. Ja miksikä nyt niin selvähän tunnen: Tää kaikki on sentähän vierasta? Toukokuulla 1890. MUSTAT SILM