United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei milloinkaan ennen suurta vallankumouspäivää 17 p. maaliskuuta 1917, ole rinta noussut kunnon kansalaisella niin keveästi, kuin sinä päivänä, jolloin levisi tieto, että nuori kansalaissankari Eugen Schaumann oman henkensä hinnalla vapautti maan siitä hirviöstä, joka on sitä painostanut, kuin tuikea kuolema.
Hänen päänsä oli kuin palasina ja rinta niin täynnä karvasta surua, ettei hän enää voinut edes itkeäkään, vaan aika ajoin hiljaa nyyhkiä vaan ja kankeilla avonaisilla silmillä kynttiläin liekkiin katsoa. Niin istui hän kauan. Kovemmin ja kovemmin vinkui yötuuli. Uudestaan alkanut sade ratisutti ikkunan ruutuja.
Siitä että tuwissa lakki päässä elellään, saadaan monasti päärupia, silmä= ja korwa=wikoja, nuha= ja röhkä=tauteja, muita pääkipuja ja kohtauksia. Paksut, lämpimät kaulahuivit syyttäwät kurkku= ja rinta=waiwoja; hywä ja hyödyllinen on siis jo lapsesta alkain totuttaa kaulan wilua kärsimään.
Kylmä on hangen kiiltävä pinta, kylmempi saiturin jäätynyt rinta, kolkko on lehdetön syksyn lehto, kylmempi onneton orvon kehto kylmempi, kolkompi vielä on varmaan patsas haudalla taattoni armaan. Noin noukit rikkaruohoja, oi äiti, taimitarhastas ja kohta kaikk' on puhdasta sun pienoisessa puistossas.
Kerrottaissa, että epäluulon alainen muukalainen, joka oli kuljeksinut linnan ympärillä, oli otettu kiini ja jo seisoi ulkopuolisella pihalla, kapraalin katsannossa, joka odotti hänen ylhäisyytensä käskyjä, kuvernöörin rinta paisui kopeudesta ja virallisesta mahtavaisuudesta.
Se oli Roomassa: laps oudon suvun rukoili hiljaa taideteelmän eessä, kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun tavannut ystäviä silmät veessä, ja takaa toisten tapain, toisen puvun kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä, mit' oli oma sykähdellyt rinta, vaikk' ollut hälle unta utuisinta.
Hän vaikenee, pää vaipuu, tuliseen jo kyynelvirtaan hältä ääni raukee. Jo kyllin puhui veli veljelleen, avoinna syli, astuu askeleen hän vartoin että veljen syli aukee. Rajusti, tuskan, vimman velloen, Juhanan, vanha rinta silloin nousi; vaan seinält' olan takaa vaieten hän tempaa pistoolin ja tähtää sen päin veljen rintaa, virehessä jousi.
"Ah, tässä, mikä näkyy, ei ole kaikki, ystäväni ... katsokaa tänne!" Ja molemmilla käsillään aukasi hän leninkinsä. Kaula ja rinta tulivat paljaiksi, siinä oli rauniot hänen turmeltuneesta kauneudestaan, joka muinoin oli ollut niin huikaiseva, niin tuoksuava ja lämmin, ja nyt kurttuinen, kuiva kuin liiaksi kypsynyt hedelmä, joka putoaa puusta ja turmeltuu. Hän oli ainaiseksi mahdoton rakkauteen.
Sivistyksellisiä ja henkisiä erikoisilmiöitä ovatkin meillä juuri tällaiset kaiken jalon, kaiken ylevän, kaiken ihanteellisen, yleensä kaiken kauniilta ja taivaiselta vilahtelevan ja valehtelevan aatteellisuuden papit ja papittaret, nuo, jotka suu ja rinta ilmaa täynnä vaeltavat puhujalavalta puhujalavalle ja selittämättömässä sanahaltioitumisessa puhuvat sinisiin ilmoihin milloin isänmaasta ja kotiseudusta, milloin raittiudesta ja maahengestä, milloin sosiaalisesta yhteishengestä, milloin mistäkin kauniista, jalosta, ylevästä, joka vain antaa tilaa ja tuulta sanojen purjeille, ja jotka humaltuneessa hurmiossa vain tahtovat kasvattaa, kasvattaa! yhden tekevää mihin, kunhan vain kasvatetaan, kunhan vain »nuoriso herää, kansa virkoaa, mielet valveutuvat».
Elävämmin kuin ennen juontui hänelle nyt mieleen, kuinka tarpeellinen ikuinen kumppali olisi, joka hänet oikein ymmärtäisi, niin ett'ei hän olisi ainoa hehkuva rinta kylmien aaltojen kesken. Oli perjantai-ilta; nuoret pojat kulkivat laulellen kylän läpi. Kun tultiin opettajan asunnon kohdalle, oli juuri aloitettu kaunista laulua: Mitä sinä itket ja mitä sinä suret Kultani kaunokainen?