Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
He ovat todistaneet minulle, että ihmismielten jalostajaksi en ollenkaan kelpaa. Ja se on sitä paitsi niin toivotonta työtä. Minä heitän sen kokonaan. *Rebekka*. Niin, niin, paras kai se mahtaa olla. *Rosmer*. Sanotko nyt *niin*? Oletko *nyt sitä* mieltä? *Rebekka*. Minä olen tullut siihen mieleen. Näinä parina viime päivänä. *Rosmer*. Sinä valehtelet, Rebekka. *Rebekka*. Valehtelen !
Ovesta näkyy suuria, vanhoja puita kartanoon vievissä puistokäytävissä. Kesä-ilta. Tuontuostakin hän katsahtaa ulos kasvien välistä. *Matami Helseth*. Parasta kait on, että vähitellen alan panna illallista pöytään, neiti? *Rebekka West*. Niin, tehkää se. Luultavasti pastori pian palaakin. *Matami Helseth*. Eikö siinä käy kova viima, neiti, missä istutte? *Rebekka*. Käy vähän.
Se oli niin hurja jo sanoin, hurja, hillitsemätöin halu. Rebekka istutko sinä todellakin itse siinä sinä sinä itse, kertomassa tätä! *Rebekka*. Niin, mitä arvelet, Rosmer! *Rosmer*. Sellaisesta syystä, sellaisen halun vallassa sinä siis sinä sinä ryhdyit *toimeen*, niinkuin sitä kutsut. *Rebekka*. Se tarttui minuun, kuin meren rannikoilla myrsky.
*Rosmer*. Mutta tiedätkö, mitä sitte tulee mieleeni? Etkö tiedä? Etkö huomaa, kuinka minä paraiten voin vapautua kaikista kalvavista muistoista koko surullisesta entisyydestäni? *Rebekka*. No ! *Rosmer*. Asettamalla sitä vastaan uuden, elävän todellisuuden. Elävän ? Mitä tarkoitat? Rebekka, jos nyt kysyn sinulta tahdotko ruveta toiseksi vaimokseni? Sinun vaimoksesi! Sinun? Minä!
*Kroll*. Ja kun koettelin saada häntä noista surullisista mietteistä, vastasi hän vaan: Minulla ei ole enää pitkältä elettävää. Sillä nyt täytyy Johanneksen heti naida Rebekka. Mitä sinä sanot ! Minun naida ! *Kroll*. Se tapahtui torstaina iltapäivällä. Lauvantai-iltana hän heittäytyi sululta myllykoskeen. *Rosmer*. Etkä sinä varoittanut meitä !
*Rebekka*. En kun oikein ajattelen, niin luulen teidän melkein olevan oikeassa. Mutta tämän puolen ihmiset nauravat minusta yleensä hyvin harvoin. *Matami Helseth*. Niin nauravat. Rosmersholmasta se sai alkunsa, sanotaan. Ja sitte se arvatakseni on levinnyt, sekin, niin kuin muutkin tarttumat. *Rebekka*. Te olette syvämielinen nainen, te, matami Helseth. Hän ei kärsi tomuhuiskaa huoneessa.
Olithan jo niin hyvin vieraantunut hänestä, joka on kuollut. *Rosmer*. Saatuani tämän tietää, on hän mielestäni taas tullut kauhistavan eläväksi. *Rebekka*. Oi ei, elä puhu siitä Rosmer! Elä puhu! *Rosmer*. Puhun, Rebekka. Meidän täytyy koettaa päästä asian perille. Kuinka hän on voinut saada päähänsä tuon onnettoman epäluulon?
Ja kun sitte yksin neuvoin sommittelimme uusia elämän tehtäviä. Sinä tahdoit omin käsin tarttua virkeään elämään, nykyhetken virkeään elämään, niinkuin sanoit. Kodista kotiin aijoit kulkea vapauttavana vieraana. Voittaa mielet ja tahdot puolellesi. Luoda aatelis-ihmisiä ylt'ympäri yhä loitommalle. Aatelis-ihmisiä. *Rosmer*. Iloisia aatelis-ihmisiä. *Rebekka*. Niin iloisia.
*Mortensgård*. Minä panen kaikki, mitä yhteisen kansan tarvitsee tietää. Rebekka; Re ! Hm. Ei, hra pastori, täällä hän ei ole. *Rebekka*. Rosmer! Mitä! Olitko minun makuuhuoneessani! Mitä siellä olet tehnyt? Minä olen kuunnellut. *Rosmer*. Ei mutta, Rebekka, kuinka voit niin tehdä? *Rebekka*. Voin minä, voin. Hän sanoi sen niin ilkeästi, sen minun aamupuvustani .
*Rosmer*. Voi, Rebekka minäkö, joka en itse luota omaan tehtävääni. *Rebekka*. Mutta onhan sinun tehtäväsi jo kestänyt koetuksensa. *Yhden* ihmisen olet ainakin jalostuttanut. Minut, koko elinijäkseni. *Rosmer*. Niin, kun voisin uskoa sanojasi. No, mutta, Rosmer, etkö tiedä mitään, etkö mitään, joka saisi sinut uskomaan sitä? Elä tutki sitä tarkemmin! Elä tutki, Rebekka! Ei sanaakaan enää!
Päivän Sana
Muut Etsivät