United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minuun tulee, niin en luule olevani millään tavalla intoileva. *Kroll*. Ette, ette suinkaan. Mutta sitä vaarallisempi te olette niille ihmisille, joita tahdotte valtaanne. Teidän on niin helppo toimia tuumien ja varmojen laskujen mukaan, juuri sen vuoksi, että teillä on kylmä sydän. *Rebekka*. Kylmä? Oletteko niin varma siitä? *Kroll*. Nyt olen siitä ihan varma.
*Kroll*. Ylipäänsä teidän olemassa oloonne. *Rebekka*. Mitä te sanotte! *Kroll*. Minä sanon sen vaan sen vuoksi, että siinä on selitys teidän menettelyynne. *Rebekka*. Tätä minä en ymmärrä. Minä tahdon täyden selvyyden! *Kroll*. Minä luulin tosiaan, että teillä oli täysi selvyys asiassa. Muuten olisi hyvin kummallista, miksi te rupesitte tohtori Westin ottotyttäreksi . Vai niin! Nyt ymmärrän.
*Rebekka*. Oikeimmin minä silloin hoidin jonkinlaista sijaishallitusta emännän nimessä. *Kroll*. Samahan tuo lie . Tiedättekö mitä, neiti West, minä puolestani en suinkaan pahastuisi, jos te . Mutta ehk'ei ole soveliasta puhua sellaista. *Rebekka*. Mitä niin, tarkoitatte? *Kroll*. Jos voisi käydä niin, että te täyttäisitte tuon tyhjän paikan
Sanotaan kuolleiden kummittelevan täällä kiitävinä, valkeina hevosina. Minusta tämä on jotain sellaista. *Rosmer*. Olkoon se mitä lieneekin. Samahan se on, kun en kumminkaan sitä voita? Ja usko minua, Rebekka. Niin kuin jo sanoin: varmaan voittoon pyrkivällä asialla olkoon iloinen ja viaton mies ajajana. *Rebekka*. Onko ilo sitte niin perin välttämätöin sinulle, Rosmer? *Rosmer*. Iloko?
*Rebekka*. Mutta jos erehdyt? Jos tämä onkin vaan hairahdus? Joku Rosmersholman valkeista hevosista. *Rosmer*. Voi olla. Sillä niistä me emme pääse tässä talossa. *Rebekka*. Jää siis, Rosmer! *Rosmer*. Miehen tulee seurata vaimoansa, samoin kuin vaimon miestään. *Rebekka*. Niin, sano minulle *se* ensin. Seuraatko sinä minua? Tai minäkö seuraan sinua? *Rosmer*. Sitä emme koskaan saa harkituksi.
Mahtaa pastorista tuntua vaikealta kulkea tuon sulun yli. Siellä missä sellaista on tapahtunut Täällä ei hevin unohdeta kuolleita, täällä Rosmersholmassa. *Matami Helseth*. Minä nyt puolestani luulen niin, neiti, että kuolleet eivät unohda Rosmersholmassa. Kuolleet? *Matami Helseth*. Niin, melkein voi sanoa, ett'eivät ne voi täydellisesti erota jälkeenjääneistä. *Rebekka*. Kuinka niin luulette?
*Kroll*Matami Helseth* Pidätte kait tekin, luulen minä. *Rebekka*. Niin teen. Minusta ne huumaavat niin suloisesti. Ennen olemme saaneet kaivata sitä huvia. Beate-raukka ei kärsinyt niiden tuoksua. *Rebekka*. Eikä niiden väriäkään. Hän meni ihan puolipyörryksiin *Kroll*. Sen kyllä muistan. *Rebekka*. Kiitos, kaikki täällä kulkee tasaista, totuttua uraansa. Toinen päivä toisensa tapaan.
*Rebekka*. Eihän minulla ole mitään tehtävää täälläkään. *Rosmer*. Mihin sitte aijot ryhtyä? *Rebekka*. En tiedä. Kunhan vaan saan tästä lopun. *Rosmer*. Saat lopun? *Rebekka*. Rosmersholma on murtanut minut. Niinkö sanot? *Rebekka*. Murtanut minut ihan perinpohjin. Minulla oli niin terve ja uljas tahto, tänne tullessani. Nyt olen joutunut vieraan lain alle.
*Matami Helseth*. Mutta ei hän juuri sellaiselta näytä, että häntä voisi päästää tänne sisään. *Rebekka*. Miltä hän sitte näyttää, matami Helseth? *Matami Helseth*. Ei siinä juuri ole paljon kehumista, neiti. *Rosmer*. Eikö hän sanonut nimeänsä? *Matami Helseth*. Sanoi, muistaakseni hän sanoi olevansa Hekman, tai jotain semmoista. *Rosmer*. En minä tunne ketään sen nimellistä.
*Rebekka*. Sepä kummallista. *Matami Helseth*. Niin, eikö se ole kummallista? Mutta se on suvussa. Ja sitte on vielä toinen kummallinen seikka. Suuremmaksi tultuaan eivät ne koskaan naura. Eivät koskaan, koko elämässään. *Rebekka*. Sepä vasta olisi ihmeellistä . *Matami Helseth*. Oletteko kertaakaan nähnyt tai kuullut pastorin nauravan?