Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Antakaa minulle anteeksi. Hyvästi! Kroll! Näin ei ystävyytemme saa loppua. Huomenna tulen luoksesi. Elä astu jalallasikaan minun kynnykseni yli! *Rosmer*. Vähät siitä, Rebekka. Me kaksi kestämme kyllä. Me kaksi uskollista ystävää. Sinä ja minä. *Rebekka*. Mitä luulet hänen tarkoittaneen, sanoessaan: hyi? *Rosmer*. Elä siitä välitä, ystäväni. Ei hän itsekään uskonut sitä mitä sillä tarkoitti.
Se oli vaarallinen salaisuus. *Rebekka*. Oi, mitä me siitä huolimme, mitä kaikki nuo muut sanovat! Tiedämmehän itse olevamme syyttömät. *Rosmer*. Minä? Syytön? Niin, niinhän itsekkin luulin olevani aina tähän päivään asti. Mutta nyt, nyt Rebekka . *Rebekka*. Niin, mitä nyt? *Rosmer*. Kuinka minun on selittäminen Beaten kauhea syytös? Oi, elä puhu Beatesta! Elä ajattele enää Beatea!
*Rebekka*. Oo, ne valkeat hevoset, ne liikkuvat täällä Rosmersholmassa joka aika. *Matami Helseth*. Niin oikein. Matkakirstunne. NELJ
Minä en voi ajatella, muuta kuin tuota yhtä ainoata asiaa, jota ei voi parantaa. *Rebekka*. Nyt olisit alkanut elää, Rosmer. Sinä olit jo alkanut. Olit vapauttanut itsesi täydellisesti, kaikista. Sinusta tuntui niin iloiselta ja keveältä . *Rosmer*. Aivan niin, siltä minusta tuntui, nyt tulee tämä kalvava tuska . Kuinka suloiselta tuntui, kun istuimme hämärissä tuolla alhaalla arkihuoneessa.
Sitä sinä olet uskonut. *Rebekka*. Kuule, Rosmer . Oh, elä huoli! Kaikki minä näen perinpohjin. Minä olen ollut aivan kuin sormikas sinun käsissäsi. *Rebekka*. Kuule nyt, Rosmer. Puhelkaamme tästä asiasta. Se on oleva viimeinen kerta. Mutta parasta lienee, että saat heti kuulla kaikki. *Rosmer*. Onko sinulla lisää tunnustettavaa? *Rebekka*. Suurin asia on sanomatta. *Rosmer*. Mikä suurin?
Enkä minä koskaan saa sitä mielestäni. *Rebekka*. Oi, elä ajattele muuta kuin sitä suurta, ylevää tehtävää, jolle olet pyhittänyt elämäsi. Se tehtävä ei mahda koskaan onnistua. Ei ainakaan minulta. Ei sen jälkeen, mitä nyt tiedän. *Rebekka*. Minkä tähden ei sinulta? *Rosmer*. Sen tähden, ett'ei mikään rikokselle perustettu asia onnistu. Oi, tämä on suku-epäilystä suku-tuskaa, suku-arkuutta.
*Rosmer*. Sillä ilo, Rebekka, ilo se jalostaa mielet. *Rebekka*. Etkö luule tuskankin jalostavan? Suuren tuskan? *Rosmer*. Luulen, jos sen voi kestää. Päästä siitä. Voittaa sen. *Rebekka*. *Voittaa* sinunkin juuri täytyy. Minä en koskaan voita sitä täydellisesti. Ainiaksi kytee sielussani sama epäluulo. Sama arvelu.
*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami. *Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa! *Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon. *Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä? *Rebekka*. En minä palaa enää koskaan. *Matami Helseth*. Ette koskaan!
He tietävät, että siinä ei ole ainoatakaan sanaa totta ja sentään he kirjoittavat niin. *Rebekka*. Siinä on vielä muutakin. *Rebekka*. Huomaathan, että sillä tarkoitetaan minua. Rebekka, näin tekevät epärehelliset miehet. *Rebekka*. Niin, minusta he eivät ole Mortensgårdia paremmat. Täällä *tarvitaan* pelastusta. Kaikki mitä ihmiskunnassa on hyvää, menee turmioon, jos näin jatketaan.
min lääkitsi ja umpeen sai Maria, sen iski, aukas hän, mi kaunihina nyt hänen jalkojensa juuress' istuu. Rivillä kolmansien istuimien ja hänen alapuollaan istuu Rakel Beatricen kanssa, kuten silmäs näkee. Sara, Rebekka, Judith, runoilijan sen myöskin iso-isän äiti, joka tuskassa tunnon lauloi: Miserere!
Päivän Sana
Muut Etsivät