Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Niin, tule. Niin menemme yhdessä. *Rebekka*. Ei, ystäväni, minä en nyt pääse. Sinun täytyy mennä yksin. Mutta karkoita mielestäsi kaikki nuo raskaat ajatukset. Lupaa se minulle. *Rosmer*. Niitä en saa koskaan karkoitetuksi pelkään mä. *Rebekka*. Että niin perusteeton asia voi vaikuttaa sinuun noin valtavasti ! *Rosmer*. Paha kyllä se ei ole niinkään perusteeton.
Ja epäilys kasvoi varmuudeksi. Ja sitte, niin, sitte oli hänen niin helppo pitää kaikkea muuta mahdollisena. Minä en koskaan pääse niistä. Tunnen sen niin varmasti. Minä tiedän sen. Milloin tahansa kiitävät ne lymypaikoistaan muistuttamaan minulle vainajata. *Rebekka*. Aivan kuin Rosmersholman valkea hevonen. *Rosmer*. Niin, aivan niin. Vinhuen pimeyden halki. Hiljaisuudessa.
Siksi en kuuna päivänä voi ruveta. Ja sanot sen niin kummallisesti. Minkä tähden et voi? Rakas ystävä, sekä itsesi että minun tähteni, elä kysy minkä tähden. *Rosmer*. Tästä lähin ei minulla ole muuta kysyttävää kuin tuo sama minkä tähden? Sitte on kaikki loppunut. *Rosmer*. Meidän väliltämmekö? *Rebekka*. Niin. *Rosmer*. Ei koskaan ole meidän kahden väliltä kaikki loppunut.
*Rebekka*. Niin, parin viikon ajan. Tehän matkustitte kansankokouksissa maaseuduilla? Niin, mitä te, neiti, siitä sanotte? Oletteko ajatellut, että minusta vanhoina päivinäni tulisi valtiollinen yllyttäjä? Häh? Aina teissä on ollut vähän yllyttäjää, rehtori Kroll. *Kroll*. On niin, noin yksityishuviksi. Mutta vast'edes siitä tulee täyttä totta. Luetteko te koskaan noita radikaalisia lehtiä?
Ja täällä sinä kuihduit ja näivetyit moisen avioliiton pimeydessä. *Rosmer*. Sinä et vielä koskaan ole puhunut minulle avioliitostani *tuolla* tavalla. *Rebekka*. En, sitä en uskaltanut, sillä siten olisin säikyttänyt sinut. Kuulitko *sitä*! Mutta minä tiesin kyllä missä sinun pelastuksesi oli. Ainoa pelastuksesi. Ja sitte minä ryhdyin toimiin. *Rosmer*. Mitä toimia sinä tarkoitat?
Mutta eikö se, joka meidät heti alussa vei yhteen; se joka sitoo meidät niin hartaasti toisiimme, meidän yhteinen uskomme puhtaasen yhdys-elämään miehen ja naisen välillä *Rebekka*. Niin niin, mitä siitä? *Rosmer*. Minä tarkoitan, että sellainen suhde, kuin meidän siis, eikö se sovi paraiten hiljaiseen, onnelliseen rauhan-elämään ? *Rebekka*. Entä sitte!
Tämän jälkeen en luule uskaltavani ryhtyä enää mihinkään. *Rosmer*. Minkä tähden et? Minkä lain alle sinä sanot, että olet? *Rebekka*. Elkäämme puhuko siitä nyt. Kuinka sinun ja rehtorin kävi? *Rosmer*. Me olemme sopineet. *Rebekka*. Vai niin, sillä se siis päättyi. *Rosmer*. Hän kokosi luokseen kaikki vanhat ystävämme.
*Rebekka*. Oi, rakas rehtori, enhän minä aijo sitä enkä tätä. Minä olen nyt jo niin kotiutunut, että mielestäni olen taloon kuuluva, minäkin. *Kroll*. Niin te. Kuka sitten. *Rebekka*. Ja niin kauvan kun herra Rosmer arvelee, että minä voin olla hänelle joksikin hyödyksi ja huviksi, niin kai minä täällä sitte pysyn, luullakseni.
Myrskyjen mylleröimä päiväntasauksen aika meitä ympäröi. Nyt tahdon laskea roponi vapauden alttarille. *Kroll*. Vai tahdotte *tekin* ? Tuntevatko ihmiset täällä tarkemmin minun laajalle levinneitä kirjoituksiani? *Kroll*. Ei, minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että *Rebekka*. Minä olen lukenut useimmat. Kasvatus-isälläni oli ne.
Vähän ajan kuluttua kurkistaa Rebekka samasta avonaisesta ovesta ulos. Kas niin, matami. Nyt voitte päästää hänet sisälle. *Kroll*. Hän on siis mennyt? *Rebekka*. Niin on. *Kroll*. Onko hänen tapansa käydä kaukana? *Rebekka*. On kyllä. Mutta tänään ei hänestä juuri voi olla varma. Ja ellette tahdo tavata häntä *Kroll*. Ei ei. Teitä minä haluaisin puhutella. Ja ihan kahden kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät