Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
*Rebekka*. No, sepä hauskaa! Saattepa nähdä, hän on tulossa meille. *Matami Helseth*. Hän menee ihka suoraan sulun yli, hän. Ja kuitenkin oli vainaja hänen sisarensa. No, minä lähden sitte laittamaan illallista, neiti. Hyvä matami Helseth, ehkä hankitte jotain erikoisherkkua pöytään. Itse kyllä tiedätte, mikä rehtorista on parasta. Kyllä niin, neiti. Sen minä teen.
*Rosmer*. Mitä tämä on? *Rebekka*. Minä kerron vaan. Muuta ei tarvita. *Rosmer*. No! *Rebekka*. Tultuani tänne Lapista tohtori Westin kanssa, aukeni minulle, mielestäni uusi, suuri, avara maailma. Tohtori oli opettanut minulle yhtä ja toista. Kaikki ne hajanaiset tiedot, jotka minulla siihen aikaan oli elämästä. Silloin *Kroll*. Silloin ? *Rosmer*. Mutta, Rebekka, tämänhän minä jo tiedän.
*Rebekka*. Rosmer-suvun näkökanta elämästä tai ainakin *sinun* näkökantasi on turmellut minun tahtoni! *Rosmer*. Turmellut? *Rebekka*. Niin, tehnyt sen sairaaksi. Sitonut sen sellaisten lakien alaiseksi, joilla ennen ei ollut arvoa silmissäni. Yhdys-elämä sinun kanssasi on jalostanut minun mieleni *Rosmer*. Ooh, voisin vaan luottaa siihen! *Rebekka*. Voit lujasti luottaa siihen.
*Rosmer*. Niin, eikö tämä ole kauheata, mutta minä en voi sitä auttaa, minä en koskaan enää pääse epäluulosta. Minä en koskaan voi varmasti tietää, oletko minun täydellisesti, puhtaassa rakkaudessa? *Rebekka*. Mutta eikö sielusi sisimmässä sitte ole mitään, joka todistaisi, että minussa on tapahtunut muutos! Ja että muutos on tapahtunut sinun, ainoastaan sinun kauttasi!
Ovathan teidän edellytyksenne niin perin erillaiset kuin hänen. *Rebekka*. Mitä edellytyksiä te tarkoitatte? *Kroll*. Minä tarkoitan sukukannan, alkuperän edellytyksiä, neiti West. *Rebekka*. Vai niin. Niin, se on kyllä totta, minä olen hyvin halpaa sukua. Mutta kuitenkin *Kroll*. Minä en tarkoita arvoa enkä asemaa. Minä ajattelen siveellisiä edellytyksiä. *Rebekka*. Edellytyksiä? Mihinkä?
Yli vuoden päivät, aina Beaten kuolemasta asti olemme me, Rebekka West ja minä, asuneet yksin täällä Rosmersholmassa. Kaiken aikaa olet sinä tiennyt Beaten syytöksen meitä vastaan. Mutta minä en ole koskaan huomannut sinun paheksuvan sitä, että Rebekka ja minä elimme täällä yhdessä. *Kroll*. Ennen eilistä iltaa en tiennyt, että uskostaan luopunut mies ja vapautettu nainen elivät täällä yhdessä.
*Rosmer*. Hyvää huomenta, Rebekka. *Rebekka*. Hyvää huomenta ystäväni. *Rosmer*. Menen. *Rebekka*. Niin, ilma onkin niin kaunis. *Rosmer*. Sinä et käynyt aamulla luonani. *Rebekka*. En, en käynyt. En tänään. *Rosmer*. Etkö aijo toistekkaan tulla? *Rebekka*. Ooh en minä nyt vielä tiedä. *Rosmer*. Onko tullut mitään minulle? *Rebekka*. «Isänmaa» on tullut. *Rosmer*. «Isänmaa» !
Ja hienolle paperille se oli kirjoitettu. Ja takapuolella oli hienoa, punaista lakkaa. *Rebekka*. Ja teille se uskottiin vietäväksi. No, sitte ei ole vaikea arvata, keneltä kirje oli. *Matami Helseth*. Noh? *Rebekka*. Se oli tietysti jotain, jota rouva Rosmer-parka sairasmielisyydessään *Matami Helseth*. *Niin* sanotte te, neiti West, enkä minä. *Rebekka*. Mutta mitä siinä kirjeessä sitte oli?
*Rebekka*. Te olette erehtynyt, minä sanon! Tykkänään erehtynyt! *Kroll*. Sanoittehan tässä toissa päivänä, että olette yhdeksänkolmatta vanha. Käytte kolmeakymmentä. *Rebekka*. Niinkö? Sanoinko minä niin? *Kroll*. Sanoitte kyllä. Ja siitä minä voin laskea *Rebekka*. Seis! Laskuista ei ole hyötyä. Minä voin yhtä hyvin tunnustaa teille heti, että olen vuotta vanhempi kuin sanoin olevani.
*Rebekka*. Ihan huoletoin et sinä nyt voi olla, sitte, kun tämä on tullut sinun ja ystäviesi välille. Oletko todellakin voinut uskoa, että Kroll tahi joku niistä toisista tahtoisi kostaa ? Voisi ruveta ? *Rebekka*. Ensi kiivaudessa, ystäväni . Kuka sen voi niin varmaan tietää. Minusta rehtorin käytöksestä päättäen . *Rosmer*. Pitäisi sinun toki tuntea hänet paremmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät