United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pane leipään puoleks petäjäistä, Kaksin verroin minä ojaa kaivan, Mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin leipään puoleks petäjäistä, Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, Lampaat myi ja siement' osti, kylvi.
toivo petti, himo puoleks vaan nyt tyytyi, vielä altis surmaamaan. Ja näiden takana hän näki kamalanmuotoisen, ulkokullatun Trois-Eschellesin, jonka silmät olivat käännetyt ylös taivaaseen, ikäänkuin hän olisi itsekseen lukenut rukouksia, sekä hirvittävän lystikkään Petit-Andrén, joka huvitteli itseään matkimalla kumppaninsa silmänvääntelyjä ynnä muita temppuja, ennenkuin vaipui uneen.
Luonnolta puoleks auenneen sait ruusun Ja liljan hohdon. Ah! Mut onnetar Se muuttui, viettyi pois ja sulta vietiin; Juhana setäs kanssa nyt se kiemaa, Ja käsin kultaisin se Ranskan lahjoi Kuninkaan arvon maahan tallaamaan Ja parittajaks teki majesteetin. Niin, Ranska Juhanan ja onnettaren, Niin, valtaajan ja porton parittaa. Mies, eikö tehnyt väärää valaa Ranska?
Jo länteen päivä ruskoansa luopi, Ja puoleks kuolleet syksyn kukat on. Sun katsees niille elon, loiston tuopi. Yhdestoista kohtaus. Sun kevyet on huoles, kevyt nuoruus! Nuo, Daniel Hjort, nuo kirjeet valmista. Ne kaikkiin ilmansuuntiin laitetaan, Miss' uljas meill' on sotaveikko vaan. Nyt loppuu rauha korkeilt', alhaisilta, Mut viettäkäämme hauskast' tämä ilta, Hoi, palvelijat! Lamput välkkymään!
Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus uupunut on ja, nyt päätään kallistain nojatuolin pielehen pehmoiseen, juur nukkunut. Maass' edessänsä piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
Hän näki, että se isää vaivasi, ja hän ajatteli panna oven kiinni, mutta ei tohtinut, kun ei isä sitä pyytänyt. Elli luki muutamakseen: Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus uupunut on ja nyt päätään kallistain nojatuolin pielehen pehmoiseen juur nukkunut. Maass? edessänsä piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi! Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.
Se uni, jok' kulmillas värehtii kuin päivä on puhtaan hohtavainen. Mut tuo viitta vettä valuvainen kenen on se? Ah, varmaan sun, Marie. Ovat kosteat hiukses, merkkejä on sun kasvoillas tuulen polttelon. Yön myrskyssä miss, olet ollutkaan? Tuo nainen ei äitisi, varmaankaan. Mut hiljaa! Ovea raotetaan. Ne on naisia, hiukset hajallaan. On toiset vain puoleks pukimissa, he kuumina hiipivät käytävissä.
Unet verhoo luomia silmien, hän on nuori vielä kuin tyttönen, maan lapsi ja synnin puoleks vain ja paratiisin puolittain. Hän on halpa ja armoon arvoton, hänet sentään enkeli valinnut on, hän tietää Korkeimman katseensa luoneen hänen puoleensa joukossa vaimojen. Ylin voima on varjonnut Joosefin huoneen Maria, Herran piikanen! Hän nousee ja kulkee kuutamoon, ulos laakson liljakartanoon.