Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Hän kääntyi äkkiä ja meni pois. Niin, niin lausui lähellä istuva lihava, punaposkinen porvari: Hannasemme on tänään sangen surullinen. Hänen sulhonsa on mennyt sotamieheksi. Minä katsoin häneen: hän oli tunkeutunut erääsen nurkkaan ja nojasi poskeansa käteensä; kyyneleitä vieri toinen toisensa jälkeen alas pitkin hänen sormiansa.
Sen sijaan täytyy minun sanoa, että usein kuulen vähäisiä kapinan huutoja Evan lastenkamarista, erittäin kun heitä pestään, jotenkin niinkuin meillä; enkä minä luule, että Fritzimmekään osoitti suurempaa iloa tehdystä pahasta ja kovempaa itsepäisyyttä, kuin Evan pikku punaposkinen Heinz.
Katrista oli tullut ihana, punaposkinen neitonen, ja Niilo ja Yrjö olivat raikkaita, pulskia nuorukaisia. Lapsellinen ystävyys oli Niilon ja Katrin välillä muuttunut rakkaudeksi, ja puoli vuotta oli Katri jo ollut Niilon kihlattu morsian. Mitä Yrjö tästä ajatteli, sitä ei kukaan tiennyt, mutta aina siitä ajasta oli hän muuttunut umpimieliseksi ja hänen muotonsa oli käynyt synkeäksi.
Kuka olisi voinut uskoa, että tämä oli entinen punaposkinen, pyöreäkasvoinen Lieksalan Sikke. Hän ojensi laihan kätensä. Hyvää päivää, Sikke! Jumal' antakoon, Tuomas. Eikö sinua palella, kun täällä on niin kylmä? kysyi Tuomas. Ei kovin. Kyllä täällä tulee lämmin, kunhan lakeinen saadaan kiinni. Tuli taas yskän kohtaus.
Hän on nuori, kaino, valkoinen ja punaposkinen sekä sinun kokoisesi, kuningattareni. Jos sallitte, niin sanon vasta sittemmin, kuka hän on, ja menen nyt ensin noutamaan teltastamme marmorin mukaan tehdyt kuvat," "Ne ovat norsunluu-arkkusessa, vaatelippaani pohjalla," Publius sanoi. "Tästä saat avaimen."
"Minä olen sanonut samaa", virkkoi Anna huolestuneena. "Miinahan oli niin pyöreä ja punaposkinen." "Tehdastyö on epäterveellisempää kuin maatyö ja taloustoimet", sanoi rouva. "Ilma on huono ja sinun täytyy kai seistä?" "Täytyy, koko päivä. Ensi alussa olivat jalkani turvonneet ja niitä särki niin, etten saanut unta iltaisin, mutta nyt olen tottunut seisomaan."
Kyllä minä sen nikkarin houkuttelen millä hinnalla tahansa tekemään sen tynnyrin, sanoi ruustinna käsiään hykerrellen ja koko ruumis hytkyen ilosta. Ruustinna tuli emännän mukana pirttiin, missä Hetvin punaposkinen puhdaskasvoinen lapsi nukkui kehdossa, ja huudahti iloisesti: »Ai, ai, onpa tässä talossa lapsiakin!» Ja kehdon luokse tultuaan sanoi puoliääneen, ikäänkuin siunaten: »Lapsi kulta!
Se lepäsi siellä vatsallaan puun lehvällä, tirkistellen puun juurella surevaa joukkoa, ja oli yhtä punaposkinen, silmät suurena ja suu hymyssä kuin aina viimeiseen lepokammioonkin saatettaissa. Mutta tyttöjen oli sääli raukkaa, että havut siihen pistävät.
»Sen viskasi Lapin Mikko tuonne puuhun», viittaili entinen pormestarinna. Siellä se olikin puussa, lehvällä lepäsi vatsallaan, tirkistellen alas puun juurella surevaa joukkoa, ja oli yhtä punaposkinen, silmät suurena ja suu hymyssä kuin aina ruumiinakin.
Juhon mielestä hän näytti suuremmalta; nuo kirkkaat silmät kuvasivat jotakin, jota hän ei ennen ollut nähnyt, rakkauden voimaa täynnä kärsivällisyyttä ja luottamusta. Hän näki edessään hiljaisen vaimon, eikä aamullista surutonta lasta. Juustila ja hänen pieni hymyilevä punaposkinen vaimonsa tulivat jälestäpäin käsi kädessä. He kulkivat enemmän syrjällä ett'eivät olisi esteeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät