Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kaunis punaposkinen oli vaimo kuin lapsikin. Kuinka on heidän laitansa? "He eivät enää siinä pienessä majassa asu. He ovat muuttaneet vielä ahtaampaan asumukseen. Tuolla lepäävät kalmistossa, yhdessä haudassa, yhdessä arkussa..." Nuo kolme sian-ajajaa silmäilivät toisiaan. Kyyneleet vierivät heidän ahvoittuneilla kasvoillaan.
Hädästä muitten tiennyt en, ilosta sydän sykki, vahv' olin, punaposkinen ja suonet tulta tykki. Niin olin nuori, riehakas ja korskempi kuin kuningas. Mut nurkumatta majassaan Stool, ukko unholoukon, loi nuottaa, imi piippuaan, soi telmää nuorten joukon. Tuommoisen suhteen, sen maar ties, ol' ollakseen jo melko mies.
Istut siinä kuin pölkky moitti Matti, ett'et vielä ole oppinut markkinailoa tuntemaan. Tämmöinen ilo ei mitään maksa. Eikö maksa? Poika juo rommia markkinoilla, lakki kallellansa, Tyttö on punaposkinen, joka istuu polvellansa. Eikö sellainen ilo mitään maksa? Kallista vähän tuota pullon suuta, niin saat parempaa ryhtiä no ota vaan, äläkä yhtään inkkaa, se on Koivuniemen Jussin parasta viinaa.
Porstuassa oli vesisaavi. Sinne kerran kuikistin yli laidasta. Ja minäpä kummiini, kun sieltä veden alta katsoi minua silmiin lihavanlainen, punaposkinen, ilosen näkönen poikamullikka. Minä aloin sille naureskella. Se nauroi minulle samalla tavalla. Minulla oli ristiraitanen, sinipohjanen pusero päälläni, jossa oli leuan alla valkea luunappi, ja sillä toisella pojalla oli samanlainen.
Niin, paljon terveisiä Heliniltä, herra sihteeri! Minä tapasin hänet kadulla. Hän oli niin kaunis ja punaposkinen ja toi kirjeen tänne. Mutta olkaa varovainen, olkaa varovainen, herra sihteeri muuta en sano, hi, hi, hi! Mutta, hyvä herra postimestari, vielä yksi pyyntö!
Seuraavana aamuna päivän valjetessa ajoi pihalle vanha köyryselkäinen maalaisukko. Kärryissä istui myöskin erinomaisen sievä punaposkinen neitonen. Neiti laskeusi alas ja kiiruhti maisterin kyökkiin, jossa Katri oli jo kotvasen odotellut lähtöön valmiina. Kyökissä oli myöskin Elsa. Neiti katsahti Elsaa ja kohta tarttui syliksi häneen ja puristi vahvasti.
Istut siinä kuin pölkky, moitti Matti, näkyy, ett'et vielä ole oppinut markkina-iloa tuntemaan. Tämmöinen ilo ei mitään maksa. Eikö maksa? Poika juo rommia markkinoilla, lakki kallellansa, Tyttö on punaposkinen, joka istuu polvellansa. Eikö sellainen ilo mitään maksa, häh?
Avoimessa ikkunassa hulmahtivat palttinauutimet, ja niiden keskeltä kurkisti esiin pieni, aamunsirkeä, punaposkinen, pörrötukkainen pää. "Herra professori!" hän ilkkui. "Luulin teitä ensin miksi mustalaiseksi, mutta tunsin teidät sitten profiilista. Mitäs ihmettä nyt?" "Hyvää huomenta, neiti! Saanko tulla katsomaan teitäkin profiilista? Tuntisin sen miljoonien joukossa."
He kahden sitten elelee Mökissä matalassa, Mut äiti yhä käyskelee Rannassa katsomassa, Ett' eikö saavu poikanen Tuo hieno, punaposkinen. Ja vuodet vieri, vanhuuttaan Jo kuoloon Sanna vaipuu Ja höpis vielä kuollessaan,
Näitä kaikkia jutteli Viaton iloisesti ja selvästi sillaikaa kuin Tiny, kaunis punaposkinen kuudentoistavuotias, tuli esiin kuusien takaa, missä hän näkymätönnä oli punastunut, ja ratsasti rakastajansa rinnalle. Arkatuntoisuus vaivasi harvoin Oakhurstia ja vielä harvemmin huoli hän siitä, oliko käytös sovelias vai ei, mutta nyt tuntui hänestä tämä tilaisuus jotenkin vastenmieliseltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät