Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan.
Kyytkin keittävät kähyjä. Ilmassa, vesissä soipi, Kieli on joka kukalla, Povi maan, sydämet kansan Auringolle aukenevat Suuri voima on tulossa. Kansa levottomasti kuulostaa ja tarkastaa ympärilleen.
Tuossa On kunniani pantti, nosta pois Ja ryhdy kaksintaisteluun, jos tohdit! AUMERLE. Ken vielä? Kaikki voitan, jumal'auta! Tuhat eloa tää yksi povi kätkee, Ne vastaa satatuhat teidänlaista. SURREY. Fitzwater, hyvin muistan hetken, milloin Aumerlen kanssa haastoitte. FITZWATER. Niin oikein, Läsn' olitte ja voitte todistaa, Ett' on tää kaikki totta.
Mut lymypaikassa salin ylvään Näät välihetkenä nuoret nuo: He on puoleks kätkössä jaluspylvään, Min varjoon taittuvi valovuo. Se vielä tanssista hehkui poski, Ja povi aaltosi ihanin; Vait impi herkästi päätään koski, Ja he samaa tunsivat kumpikin. On ilmass' ahdistus kummanlainen, Mi nuorukaista nyt painostaa, Tuo illan tunnelma, kylmä vainen, Se kevään syksyksi kolkoks saa.
Ei *kukkuloilta* katsella nyt sovi telmettä taiston alas laaksoihin; ei, kauneutta kantakoon nyt povi kuin ristin kuvaa kilpi ritarin, laajalti katsokoon mies taiston yli, vaikk' aukee hänelle sen suuri syli, auringon nähköön usmien hän takaa, *tää* olkoon elontehtävänsä vakaa! Sen teette, kun vain ootte vapaana, ja yksin. Onko silloin toiminnassa, *mi* tärkeint' on?
"Sydämeltäsi, mieleltäs ole vaan yhä entisen kaltainen, mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, vedä miekkasi tiuskaisten." Tähän hetkeen uuden tään soturin povi tyynest' aaltosi vaan; mut kuultua nyt sanat kenraalin järähtääpi se pohjiltaan. Ikinään ei riemua ollut hän edes maistanut varkaisin; jo lapsena kolkkoudess' elämän oli jäätynyt kyynelkin.
Sen minä vaan sanon, että kun on tuommoinen nais-olento, jonka povi nousee ja laskee lempeän hengityksen melodioissa, niin pankaa siihen rinnalle lumiukko älkääkä vanhaa poikaa, yhdeksänneljättä vuoden iässä! Ihana aamurusko. Hiljalleen vierivät vaunut hiekkaisella tiellä.
Mutta sitten muistui hänen mieleensä, että se, mitä hän aikoi tehdä, tapahtui vain heidän yhteiseksi hyväkseen. Hänhän teki vain velvollisuutensa. Ja sellaisessahan ei saanut olla heikko, ei horjua, vaikka kyyneleet pyrkivät väkisinkin silmiin kihoamaan ja povi oli tuskasta pakahtumaisillaan... Hyvästi. Hyvää yötä. Minä tulen takaisin... Ei. Et sinä tule ikinä. Hyvästi.
Purjeen povi, pullistu hirmumyrskystä kuin immen lumenpuhdas povi paisuu, milloin ensilemmen liekin illan haaveet sytyttää. Heijaa, pojat potrat, hurjat, paheen orjat kalvasposket! Aallot huuhtoo kuumaa otsaa, juomingeissa juopukaa, kunnes rauhattomat sielut pelastaa hain kita hirmu. Nauttikaa, upottakaamme elon hätä hekumaan! Merirosvo!
Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa, Sydän taukovi sykkäilemästä, povi synkästi huo'ahtaa, Kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan, Ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyhyn vahtoavaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät