Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
»Vaan kuitenkin», niin sääsi Nyt Luoja, »kokonaan Säveltä, ääntä vailla Sa tulet voittamaan Kaikk' alat taitehitten, Ja tunnon syvänteet Sun silmäs läpi tunkee ja hoksaa ihanteet. Niin Luoja. Henki lähti ja äänetönnä vaan Tuo mykkä silmä keksi Syyt syvät: povi maan Lahjoitti aartehensa ja taivas ihanteen Hänelle, niistä loihti Hän yhdys-käsitteen.
Silmät kirkkaat ja kiehtovat, kasvoilla niin puhtaat värit, varsi "kuin elämänlanka", ylväs ja sopusuhtainen, povi korkea, ja keltaiset kiharat tuhlaten tuuheat. Oli tullut kesäksi syntymäseudulleen ja aikoi syksyllä taas lähteä sinne kauas, missä oli ollutkin. Vai tuollainen ilmestys sinusta nyt on kehittynyt!
Lenore lensi, kiirehti, nous povi niinkuin palkein; hän ratsumiestä syleili jo käsivarsin vaikein; jo heittyi orhin selkähän. Hihhei ja hei! Ei pelkää hän, vaikk' onkin vauhti huima, lyö tulta laukka tuima. Kuin kahden puolen tien nyt puut ja niitut, nummet kiitää, kumahtaa sillat, virransuut ja viidat ohi liitää! »Kuu kirkas on!
Majassa hän hetken manasi ja joukkoansa huusi; vaan kun kaikki oli ympäristö vaiennut, jätti hän kopin ja synkkänä kohden kotia samosi. Tulen jätteet vaan tuikkuivat havumajassa, ja hiljaisena huokui kuusiston povi ja kuului vuoren lähdesilmästä vuotavan puron salakielinen lirinä. Taivaalla haamoitti kuu. II. LAINPYK
Järvenseljältä tuulonen tuuli, vieno tuulenhenki. Haavanlehti se värähti ja lahdenpohja se henki. Pojan silmistä leimusi lempi, vieno lemmenhenki. Immen povi se värähti ja rinta lempeä henki. (
Niin vähitellen rauhoittui riehuva povi, lepo palasi sydämmeen ja unonen ummisti itkevän silmän. Näin näki Aino aamulla ilokseen jälleen puhdasna alkavan elämänsä kuvan.
Vieläpä seuraavanakin päivänä, kun me yhteisessä vaarassa olleet matkustajat istuimme junavaunussa sullottuina hallitsijattaremme silmäin alla, vieläpä silloinkin tuntui hyökyaaltojen jälkiä ja mainingin loisketta. Rajuilma oli ollut ankara, siitä yhä kuohuili valtavasti povi, ja salamoi tulinen silmä. LEMMINK
Hiljaa sielu huo'ahtaapi, Hiljaisesti naurahtaapi Povi neitosen. Hiljaa vaan! Hiljaa sydän sykkäileepi. Hiljaa aate kierteleepi, Tunne tulta lyö; Hiljaa silmä tähystääpi, Hiljaa sieluun kuva jääpi, Hiljaa kuluu yö. Hiljaa vaan! Hiljaa ääni huokauksen, Hiljaa henki rukouksen, Hiljaa aate maan, Hiljaa nousee taivahalle, Hiljaa vuotaa maailmalle Armo, siunaus. Nimipäivänä.
Noin lausuin vastausta oottamatta Hän lisäs malttuneella äänellä: "Oil ruhtinas; hän, vanhempainsa toivo, Isänsä kuoltua saa hänen maistaan Isoista toisen periä. Hän maataan Käy katsomaan, ja nuori silmänsä Nyt siellä keksii nuoren orjattaren; Ihanat kasvot, povi puhkea Kas, nuohan kaikista on kallihimmat!
Virkki, ja jälkeen koht' ilon innoin riensi Athene. karkasi kimppuun, rintaan löi käsin jäntevin häntä; polvet herposivat, povi raukesi koht' Afroditen. Noinpa he kumpikin vaipuivat elonkasvaja-maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät