Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kukapa nyt hiiluksen lämmittää ja tekee emännän askareet? kysyi hän itsekseen. Ensi kerran tunkihe Liisan kuva nuoren miehen poveen hempeällä sulolla. Liisan tähden olikin häijy ääni hänen povessaan saanut hänet syntiä harjoittamaan, ja ainoastaan hän ehkä voisi hänen rauhattomuutensa levoksi muuttaa. Silloin tunsi hän kuinka kissa tuttavasti sivuili hänen jalkojansa, ja hän nousi seisalleen.
Toki syvyys alat' huokaa, korkuus pauhaa, Rankasatehena vettä ammentaen Meren aavan poveen, joka nousee, vaipuu, Kohisee ja kuohuu tuskissansa myrskyss'. Mutta haaksi, vaikka mastoill' tyhjill', Eteenpäin, kuin kotka, nopeasti kiitää, Keularaa'allansa aaltoo tempoellen; Nenä hyrskyy, roiske ammahtaen lentää Ylös korkuuteen ja laivaa valelevi: Leikki ankar' Ahden lakealla aholl'! Mutta viimein toki myrsky heikenevi, Masentuvi aalto, käyden lepoon taasen, Ilman rantohin pois pakenevat pilvet, Taivas kirkastuu ja aurinkoinen nousee, Hymyellen niinkuin isä lapsillensa. »Terve elon, toivon lähettiläs, terve!» Riemuten nyt miehet laivan kannelt' huutaa.
Maan poveen hän olisi halunnut, syvälle mullan alle ikuiseen lepoon. Eikä häntä surettanut sekään, mikä haudan tuolla puolen vastassa olisi, sillä pahempaa ei voinut tulla, kuin yölliset kärsimiset olivat.
Hän pisti kätensä poveen mutta pistooli oli poissa, se oli pudonnut, Jakobsson ei tietänyt mihin taikka koska. Tämän onnettomuuden lisäksi tuli vielä sekin ikävä seikka että vasarakin hänen kaatuessansa oli luiskahtanut hänen kädestänsä ja lennähtänyt ties minne ja kuinka kauaksi. Hän tähysteli sitä silmillänsä ja haparoi käsillänsä, vaan ei nähnyt eikä löytänyt.
Reinholmille. Veliseni! Koska tuossa näin kiini pannun kirjeen Sinulle, niin pistän pari sanaa poveen. Kirjoita Veikkonen vaikka "per porto" kuka ja missä paikoin siellä Walgedjärven paikoilla se on joka sen puolen murteen sanoja on kirjoittanut?
Monta vuotta on jo vierähtänyt sitte, kun Lyyli ja Hannes kannettiin maan mustaan poveen lepäämään. Jos, ystäväni, satut kulkemaan sen kalmiston ohitse kesä-iltana, niin aukaise rautaristikkoinen portti ja astu tuohon hiljaiseen rauhalaan! Käy sitte suoraan kalmiston perälle, niin saavut heidän hautakummullensa.
Uruilla virttä soitettaessa kannettiin ruumisarkku sitten kirkosta pieneen, kirkon kupeella olevaan hautakappeliin, josta se seuraavana päivänä vietiin joko perhehautaan jossakin maaseudulla tahi kätkettiin maan poveen kaupungin hautausmaalla.
Mies reistasi taas parast'aikaa tasapainoa; jokaisen pää lähestyi puntaria. Nyt oli otollinen aika! Joku ääni sen sanoi Lopon sielussa. Sekä sielussa että ruumiissa. Hän tunsi tuon äänen povessaan ja päässään; povessa se alkoi, syöksi sieltä päähän, sieltä poveen takaisin ja päähän jälleen yhä suurempaa vauhtia ylös ja alas, siksi että kaikki oli yhtenä humuna.
Kauneuskin kerran tulee rumaksi ja kätketään mustaan maan poveen ja muuttuu mullaksi; ja kukoistuksessaankin ollessaan se ei kuitenkaan riitä tekemään meitä rakastetuiksi ja onnellisiksi. Oikeata arvoa sillä ei ole.»
Keskellä kohoo linna ankara; sen rautaristiportit lujasti vastustelee, jos joku väkisin sisälle pyrkisi, sen vallit jyrkkinä, vahvoina seisoo; syvään kaivanto maan poveen käy; ylt'ympär' linnan juoksee verkalleen joki; torni vartijan se paistain korkeana törröttää. Nimetön.
Päivän Sana
Muut Etsivät