Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Alakuloisina ja ikävissään hiipivät lapset puuskausten aikana suojaan äidin luo, joka sai rajuilmasta enite kärsiä; mutta kun kapteenin askeleet jälleen kuuluivat ylhäältä konttorista, silloin jatkoivat he taas yhtä innokkaina ja uteliaina työtänsä, tirkistellen pusseihin ja puristaen niitä, jos ehkä löytyisi joku vahingossa jäänyt rusina tai korintti, kooten purjelanganpätkiä ja auttaen äitiä puntaria katsomaan ja saipuatankoa palasiksi leikkaamaan.
Mitä niistä moneen kertaan punnitsee, väitteli isäntä eikä tahtonut ensinkään antaa puntaria Aspelalle. Aspela otti puntarin melkein väkisin isännän kädestä ja punnitsi. Mutta nyt ei ollutkaan pussissa painoa kuin neljä ja puoli naulaa. Kuinkas tämä on? sanoi Aspela ja näytti kaikille huoneessa oleville. Nyt täytyi kaikkien tunnustaa, että siinä oli yhtä naulaa vailla isännän määrästä.
Mutta yksi tapahtuma minua nauratti vielä Tyrnävälläkin. Se tapahtui Frantsilassa, kun muutamassa suuressa talossa syötimme hevosta. Aspela tahtoi ostaa hevoselle viisi naulaa ruisjauhoja. Isäntä punnitsi pirtissä jauhot, ja sanoi punnittuansa: Siinä on runsaasti viisi naulaa jauhoja ja pussin varalta puoli naulaa. Mahtaako niin? kysäsi Aspela, näyttäkääs puntaria.
Hän heitti vilaukselta hätäisen, himokkaan silmäyksen kukkaroon. Paikallaan se oli unohdettuna syrjässä. Viattomana, viettelevänä. Lopon katse muuttui hajalliseksi. Silmät pyörivät ympäri yhdestä toiseen, eivät pysähtyneet mihinkään. Ja käsi lähti ikäänkuin itsestään, omasta tahdostaan liikkeelle. Hän ojensi päätään puntaria kohden niinkuin muutkin.
Sanotaanhan, että armollinen nuori kreivi on kauhean ilkivaltainen ja kovakourainen. Ja sanotaanpa vielä, ettei hän voi kärsiä äitiänsä, kun tämä on oppinut puntaria käyttämään. Puutarhuri hujahutti pari kertaa pihlajasauvaansa, mutta ajatteli varmaankin itsekin pakisseensa enemmän kuin viisasta oli ja tyytyi siihen, että sanoi ihmisten lörpöttelevän tyhmyyksiä.
Mies reistasi taas parast'aikaa tasapainoa; jokaisen pää lähestyi puntaria. Nyt oli otollinen aika! Joku ääni sen sanoi Lopon sielussa. Sekä sielussa että ruumiissa. Hän tunsi tuon äänen povessaan ja päässään; povessa se alkoi, syöksi sieltä päähän, sieltä poveen takaisin ja päähän jälleen yhä suurempaa vauhtia ylös ja alas, siksi että kaikki oli yhtenä humuna.
Mökin rantaan laskimme maihin, ja kun olimme veneen puhdistaneet, laittaneet kojeet tarpeelliseen kuntoon ja täkyastian veteen upottaneet, katselimme saalistamme, sillä aikaa kun Vihtori oli puntaria noutamassa. Ahvenet painoivat yli 2-1/2 naulan, muutamat 3-1/2. Ainoastaan se, joka katkasi Vihtorin ongensiiman, oli syönyt lieroa, kaikki muut eläviä täkyjä.
Tämän yksinkertaisen ja kohtuullisen elämän ohessa ei heillä ole mitään, jota mukavuutensa vertaisena pitäisivät, ja sentähden jokainen toimittaakin tehtävänsä, jos suinkin mahdollista on, istuvillaan. Seppä istuu takoessaan ja viilatessaan; puuseppä höylätessään ja sahatessaan. Leipuri ei käytä puntaria tavaroitaan myödessään, vaan punnitsee ne kädellään, joka harvoin sen painossa erehtyykään.
Päivän Sana
Muut Etsivät