Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mitä niistä moneen kertaan punnitsee, väitteli isäntä eikä tahtonut ensinkään antaa puntaria Aspelalle. Aspela otti puntarin melkein väkisin isännän kädestä ja punnitsi. Mutta nyt ei ollutkaan pussissa painoa kuin neljä ja puoli naulaa. Kuinkas tämä on? sanoi Aspela ja näytti kaikille huoneessa oleville. Nyt täytyi kaikkien tunnustaa, että siinä oli yhtä naulaa vailla isännän määrästä.
Silloin oli piru punninnut villat väärällä puntarilla ja huomannut ne aivan riittämättömiksi, jonka jälkeen hän oli puntarin varrella takonut noita-akkoja selkään ja sanonut heille: "tuppateera! tuppateera!" Kun noita-akat olivat tulleet, olivat he sanoneet: "nyt olemme täällä, herra." Ja kun olivat menneet: "nyt me menemme, herra."
Rehellisesti tein työtä ruokani edestä eikä ollutkaan mikään helppo työ saada sivistyksen siemenet juurtumaan teidän veljenne mieleen sillä tietänette, neiti Anna, ett'eivät hänen järkensä ja ylpeytensä ole yhden puntarin punnitsemat. Kerjäläisparjaaja! Ei askeltakaan Anna. Minä kiellän sen! Anna. Minkä arvon nojaan pystytätte kieltonne? Portin-vartianko? Bartholdus Simonis.
Mittaaja oli puntarin hankkia liian kauas perästä sysännyt ja alkoi pian pudistella päätänsä ja ihmetellä: "no nyt mie vast' ihmeiss' oun! Eihän tämä paina mitään koko poika". "Eikö mitään? Hyvä isä armahtakoon! Eikö mitään, vaikka se jo on kastettukin?" huudahtelivat naiset.
Kootaan kiireesti tuohon vaatteet ja tehdään nyytti, neuvoi hän. Silja solmi nyytin ja pisti siihen vielä jälestäpäin leivän ja suolakupin pöydältä. Inkeri otti puupuntarin naulasta, pujotti sen solmujen alatse ja asetti puntarin nyyttineen Siljan olkapäälle. Itse otti hän Heikin syliinsä. Pentti sai osakseen Annaliisan. Lähdettiin melkein juoksu jalassa.
Ei siellä kanneta herrain eikä narrien eteen tuommoisia juustokuppeja, ja matalampia ne ovat voilautasetkin siellä. Puntarin nokasta otetaan niin voi kuin muukin syöminen. Onhan tuota vielä ollut syömistä tähän asti, miten käynee tästä lähtien, jos vietäneen syöminen ja saaminenkin, sanoi Auno matalalla äänellä, nykäisten päähuivinsa otsemmalle, ja istui Mattia vastapäätä pöytään.
Ahvenet hyppelivät ja häntäänsä sinkauttelivat ukon kassissa, joka jo roikkui puntarin koukussa. Aika lihavia ja isoja olivatkin ahvenet. Elsa katseli ukkoa, hänen hallistunutta lammasnahka-lakkiansa, harmaata sarkapukuansa, rasvanahkaisia rumia pikisauma-saappaitansa, punaisen- ja mustanjuovikasta liiviänsä, sekä vihdoin ukon paksuja ahavoittuneita poskia ja lyhyttä ruskeata partaa.
Sittemmin saivat he usein nauraa tällaiselle makealle huville ja Aatami näki sitten aina koko seuraavan yön niin makeita unia. Läheni joulu ja syyslukukaus loppui. Taas killui Aatamin, kuten jokaisen koetus-oppilaan, edistys opettajiston keskellä puntarin nokassa. Tämä oli ratkaiseva hetki, jossa ei almanakkakaan tahtonut auttaa, sillä varsinkin matematiikan lehtori löysi Aatamin kovin keveäksi.
Hänen kerallaan tuli eräs voinkerääjä eli saksa, jota Taavetti oli luvannut nousevalla viikolla opastella karjataloihin. Muukalainen antoi vaihdokkaalle vähän hammasrahaakin ja kun hänellä oli kädessä iso puupuntari, pyydettiin häntä pappia odotellessa lasta punnitsemaan. Mies suostuikin siihen. Kapalovyöstään pistettiin siis poika puntarin nokkaan killumaan.
Samalla kiiti puntarin muotoinen äärettömän kirkas nuoli aitan lävitse, hirmuinen tärähdys seurasi sitä; maailma pimentyi, vikatteet tärisivät seinillä, koko maan perustus vapisi. Mikko kaatui paikalle ja kaikki tyrmistyivät. Hirveä, pitkällinen rätinä seurasi sitte. Tuntuipa ikäänkun taivaan kansi olisi kahtia revennyt ja hirmuinen rankkasade lankesi maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät