Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Enimmäkseen kuitenkin pahoista, sillä ne olivat sekä elävämmät että mahtavammat. Jaana kuunteli silmät selällään. Mummon tarinat olivat kaikki tosia. Ne olivat sattuneet, jollei aina juuri hänelle itselleen, niin kaikissa tapauksissa jollekin hyvin läheiselle sukulaiselle tai tuttavalle. Yksi niistä piirtyi Jaanan poveen tulikirjaimilla.
Yks oli päivä ennen elämä; vait oli suru, aavistuskin mykkä, ja alustamme ilman ohjausta vei eespäin virran aallot kepeät; nyt salaa tunto ange poveen astuu ja kauhuun peittää päivän tulevan. LEONORA. Taas uusi päivä sulle ystäväs ja uudet ilot, uuden onnen tuo. PRINSESSA. Ois mulla mieli pitää omani: tuo huvitusta vaihtelu, mut tuskin myös hyötyä.
Juokse Pohjan jäinen peura, Turjan souda sotka hyinen, poika auringon tulevi, päivän kiekko kantapäillä. Tie ei pääty sentään, vaikk'ei nouse taivaasen. Sana, laulu lentää alaspäinkin astuen. Kuljen kuilun pohjaan, poveen naisen naurusuun. Tieni yöhön ohjaan, jätän pirtit päivän, kuun. Tunnu tuoll' ei hyvyys, viha vaan ja rakkaus ja intohimon syvyys, yön tuli, tumma loimotus.
Hän loi kysyvät silmänsä rouva Leisténiin, jonka kasvot osoittivat, että hän jotakin tiesi, vaikkei tahtonut mitään sanoa. Almalle pysähtyi veri poveen. »Mitä tämä merkitsee? Puhu, Emma kulta!» »Kai sen jo itsekin arvaat.» »En mitään minä arvaa. En mitään.» »Ooh, arvaat kyllä. Näenhän sen.» »Onko mahdollista? He ?» »Niin, te olette olleet varomattomia.» »Varomattomia?»
Tuolla pellolla astuu vakka kädessä kumaraisena mies. Hän on nyt saran kylvänyt ja menee tuonne metsän rinteeseen täyttämään vakkansa sekä virvoittamaan itseään raittiilla juomalla, jonka on juuri tuonut talon kellarista nuorenpuoleinen nainen. "Elsa", sanoi nuori mies, "me uskomme tulevaisuudentoivomme maan poveen.
Ei hän kuitenkaan unohtanut sydämensä ystävää, vaan kiivaammaksi yhä kiihtyi hänen lempensä. Oli tyyni kesä-yö; tuli aavistus immen poveen, että nuorukainen käyskeli nummella, vartoen kultastansa.
"He pakenevat maan päältä, mihin kirkko on voitokkaasti pystyttänyt lihankiduttamisen ristin, syvyyteen, suuren maa-äidin salaiseen poveen, jossa he harjoittavat pyhää, kallista jumalanpalvelustaan.
Sekin ainoa, joka elämällä oli minulle tarjota, aurinkoni ja vanhain silmäini ilo, kaikki nyt kuolee ja joutuu maan mustaan poveen.» Antero katsahti häneen ja sanoi: »Ah, äiti, mitä tässä on itkemistä! Luulitteko sitte, kun viimeksi erosimme, minun vaeltavan elämään ja iloon? Kyllä te tiesitte yhtä hyvin kuin minäkin ja kaikki muut, että minä läksin kuolemaa kohti.
Syvyyden helmaan matkani kantaa. Oi valhe-unta varhaiskeväimen! Sit' irti sydämestäin saa ma en. Siell' yhä alla lumihunnun, jään tuo mennyt päivä soittaa säveltään.... Ja virpi kuollut poveen päivien valittaa sieluun jäytäin, nälvien: täss' ainut toivo köyhän kylväjän, vei takatalvi viljat elämän! YKSIN
Ja kun raparperinlehdet oli ensin hyvään korjuusen poveen kätketty, karastelihe Juho muutamia kertoja ja sitten yksitoikkoisella nuotilla alkoi: "Aatami suuri valtija Hallitsi koko maailmaa; Kaksi poikaa hänellä, Kaini ja Aapeli nimeltä. Voi, voi, huusi Aapeli, Elä rakas veljeni Viatonta verta vuodata, Se on synti kamala j.n.e."
Päivän Sana
Muut Etsivät