Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Hänessä on jotakin, josta minä pidän hirveän paljon, tantti ei usko miten hirveän paljon! PORMESTARINNA. Vai niin! Mutta eihän herra Hurmerinta ole kaunis. Ei voi verratakaan kanttoriin. Onko hän köyhä? PORMESTARINNA. On, luullakseni, hyvin köyhä. ROUVA DANELL. Ei herra Hurmerinta ole kotona? PORMESTARINNA. Ei, herra Hurmerinta meni Aleksandran kanssa kävelemään.
Sen vuoksi menköön poliisikonstaapelin asuntoon ja hänen vaimoltaan pyytäköön konstaapelin virkapuvun lainaan, sanoen että pormestari käski, kun asiat ovat niin ja niin. PORMESTARINNA. Olisit tästä kirjoittanut paperilipulle ja jättänyt sen pöydällesi, niin ei olisi minun tarvinnut vahtia, milloin Hilleri tulee. PORMESTARI. Minä kirjoitinkin, mutta
Pannaan tuo Hilleri! PORMESTARI. Niin todella. POMMERI. Hillerikin se ymmärtää! PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen kamariini. POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa. KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne? PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? Herra Hurmerinta! Mitä nyt?
Haudalta palattua tarjottiin viiniä ja vieraat lähtivät hyvästellen, niin oli hautajaiset pidetty. »Eikö ollut lystiä?» kysyi Liisa ja kaikista se oli lystiä ja esiteltiin, että pidettäisiin toisetkin yhtäperää. Pormestarilta oli muka nyt kuollut lapsi ja joku toinen oli vuorostaan pormestarinna. Kaikki oli pian taas järjestyksessä.
Jos sattui, että porvarinrouvan pysty pää tavallista enemmän kumartui, niin se tapahtui vain piispan rouvan edessä, jolla oli kunnia olla aateliton, tai puhemiehen rouvan, pormestarinna Sebaldtin edessä, joka oli pieni ja palleroinen pikkukaupungin kuningatar ja verrattoman itseensätyytyväisesti esiintyi koko säädyn puolesta semmoisissa tilaisuuksissa.
Armas ja Aleksandra voivat toisella veneellä soudella siellä ympäriinsä. HURMERINTA. Kyllä kai minä ehdin pistäytyä kaupungilla, ennenkuin lähdemme? PORMESTARINNA. Mihin Armas menee? HURMERINTA. Minä käyn vain pankissa. PORMESTARINNA. Kyllä, kyllä Armas ehtii pankissa käydä. HURMERINTA. Kanttori aikoi pistäytyä täällä tähän aikaan PORMESTARINNA. Varmaankin rahoja Armaalta lainaa? HURMERINTA. Ei.
PORMESTARINNA. Nyt Armas saa nähdä hyvin kaunista ja runollista, kun menemme sinne Onnellisuudensaareen. Se on hyvin kaunis. Rakennus, joka meillä on siellä, on vain hyvin pieni, sellainen maja, ja me sanommekin sitä »Majaksi». Tietysti olemmekin enimmäkseen ulkona. Pappa se koko ajan istuu ongella, hän on kiihkeä onkimies. Hänellä on oma pieni onkiveneensä.
PORMESTARI. Mutta enhän minä, mamma, ole sanonut, että sinä sen olet hävittänyt. Minähän kysyin vain, että eikö ole ollut sopu ja rauha? Meitä ovat kaikki kunnioittaneet. Nyt ne meille nauravat vasten naamaa! PORMESTARINNA. Minä en ilkeä enää näyttäytyä omalla pihallakaan. PORMESTARI. Ja kiitä siitä Hurmerintaa, jonka sinä hommasit meille asumaan. PORMESTARINNA. Kas niin, taas minun syyni.
PORMESTARINNA. No kyllä Hilleri sitten huolen pitää! Mene sinä nyt vain, mutta elä viivy kauan. PORMESTARI. Minä vain pistäydyn. Kaikki huvimatkaa varten on valmiina, ja me lähdemme heti, kun sinä tulet. Sule ovi jälestäsi. Hyvästi, kultaseni. Ja kenen luvalla te olette tänne saliin kerääntyneet? Pois! Pois! Pois! Menkää pukeutumaan huvimatkalle. Fiina panee niille ne uudet leningit.
Nyt pormestari vuorostansa kertoi Tiinalle ja rouvallensa, miten armollisesti kuningas suurilla silmillänsä oli häntä katsonut ja miten ihana drotninki ystävällisesti oli hänelle päätä nyökäyttänyt ja miten iloiset olivat hoviryökinät olleet kuin vaan vähäsen saivat häntä nähdä y. m. Näistä sekä iloinen että murheellinen, lausui pormestarinna: "Jumalan kiitos, että taas olet kotona!"
Päivän Sana
Muut Etsivät