Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
PORMESTARINNA. Minä olen monta kertaa sanonut, että jos tulisi joku sanomalehdentoimittaja ja näkisi tämän kaiken PORMESTARI. Vai niin! Vai niin sinä olet sanonut? Kun sinä juuri olet aina kieltänyt, jos minä olen aikonut ruveta toimeenpanemaan järjestystä. Sinä olet hänkkärehtänyt PORMESTARINNA. Hänkkärehtänyt? PORMESTARI. Niin juuri. PORMESTARINNA. Itse olet ollut nahjus etkä ole uskaltanut
Minulla on hyvin tärkeää asiaa pormestarille. Onko pormestari kotona? PORMESTARINNA. Josefine tulee sisään. HILLERI. Pormestarinna tietysti pistää pikku valheen. PORMESTARINNA. Kunpa osaisin! HILLERI. Helppohan se on osata, sanoo vain päinvastoin: että pormestari ei ole kotona, ei ole vielä eilisestä juhlasta tullut. PORMESTARINNA. Hilleri menee heti nuohoamaan siitä! Herra pormestari.
Oli Heikki viskannut jollakin, joka oli sattunut nenään. Levollisesti hoiteli Liisa nenäänsä ja sitä kädellään puristellessaan katseli ylös Utin Elliä. Säälitti häntäkin tuo raukka tuolla, kun entinen pormestarinna kertoi, miten Mikko oli sen jalasta viskannut sinne. Ja kun nenä herkesi vuotamasta, kapusi hän kohta pelastamaan Elliä, ja tyttöjoukko riemuitsi.
Voi, kun herra herra mikä se taas olikaan hänen nimensä? Minä en tahdo sitä millään muistaa! PORMESTARINNA. Hurmerinta. Onhan se tunnettu nimi. Eikö Josefine ole lukenut sanomalehdistä? Niissähän on kuulemma paljon kirjoitettu hänestä. ROUVA DANELL. Vai niin! Tämäkö se nyt on se, joka sen suuren rosvon ja murhamiehen otti kiinni ja kuoli? Tämäkö se kuoli?
POMMERI. Niin, mitä veli pormestari sanoo siitä? PORMESTARINNA. Niin, kokoontukaa vain täällä. KANTTORI. Meitä on jo kaksi johtokunnan jäsentä, kun saadaan vielä joku, Naatus ja PORMESTARINNA. Naatus onkin tuolla kyökissä, ollut jo aamusta asti, tutkii piikain kieltä. PORMESTARI. Kauppias Rautiainenhan asuu aivan tässä vieressä. Lähetetään joku meidän tytöistä käskemään hänet.
PORMESTARINNA. Hilleri ei hyvää huomenta ansaitse. Sellaisen häpeän Hilleri teki eilen! Kun Hilleri on sellainen kuin Hilleri on, niin pitäisi Hillerin ymmärtää, ettei Hillerin sovi ollenkaan maistaa, sillä se vie heti sen vähänkin ymmärryksen. Pormestarinna puhuu aina niin kauniisti ja viisaasti. PORMESTARINNA. Saa nähdä, antaako pormestari anteeksi. HILLERI. Saa nähdä.
Pormestari ei mitenkään jäänyt sinne enää, vaan veti vastahakoisen morsiamensa kotiin. Noita ja piika seurasivat perässä. Rouvan suurella vaivalla jo näin paljon menestynyt toimi oli siis turhaan menemäisillään, jota ei millään tavalla tahtonut niin laskea. Melkein väkisin päätettiin menot kotona. Mutta tästä raakuuden ja taikauskon työstä ei seurannut sitä, mitä pormestarinna odotti.
HILLERI. Varmaankin jotakin, joka olisi ollut hyvin viisasta. ROUVA DANELL. Mutta minulla nyt ei ole kuutta penniä. PORMESTARINNA. No kymmenen penniä. ROUVA DANELL. Ei ei ei! Minulla ei ole kuin viisi penniä. Kuusi penniä tahi yksi muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku... ROUVA DANELL. Hilleri, te olette hullu! Raha tai yksi muisku!
PORMESTARINNA. Muistathan sinä, mitä lupasit, Alfred? PORMESTARI. Mutta mamma kulta, enhän minä vielä ole maistanut tippaakaan. Juuri otin tämän lasin käteeni lähteäkseni juomaan veljenmaljan. Vaan onko sekin sinusta liikaa? PORMESTARINNA. Mutta kultaseni, ymmärräthän sinä, mitä minä tarkoitan! PORMESTARI. Minä en ymmärrä.
Häntä noudatti kosto. Sillä miehensä, vaikka muuten kyllä huonopäisenä pidetty, houkutteli taloonsa yhden kaupungin ihanimmista tyttölöistä, erään kahdeksantoista vuotisen immen, jota kaupungin ylimmätkin lepertäjät olivat tavotelleet. Tämä kevytmielinen tyttö tärväsi pormestarin maineen ja avio-onnen, ja harmista kääntyi pormestarinna sukunsa suureksi murheeksi heikkomieliseksi ja hulluksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät