Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
ROUVA DANELL. Minun leninkini, minun leninkini! PORMESTARINNA. Hilleri! Hillerihän on humalassa! Kävikö Hilleri kapakassa? Se on vielä sitä eilistä. Tämä on paakruusi. Ja se on paljon pahempi kuin humala. Eikö pormestarinna ole huomannut sitä pormestarissa koskaan? Se on vaarallista. Silloin pitää olla hyvin varovainen, nauraa vain ja sanoa: no elä nyt, kultaseni!
PORMESTARI. Uskaltanut! PORMESTARINNA. Niin. Olet sanonut, että mikä sitä riitelemään ja sakottamaan, että koettaa elää rauhassa PORMESTARI. No eikö ole eletty rauhassa? Hä? Eikö ole ollut hyvä sopu? Häh? PORMESTARINNA. Minäkö sen sovun ja rauhan olen hävittänyt? Minäkö? Syytätkö sinä minua siitäkin? Kuka sen tietää, kuinka pian minusta pääset.
Ja koska pormestarinna oli kaupungin tapojen määrääjä, seurasivat muut rouvat esimerkkiä, kaikki enemmän tai vähemmän itsetietoisesti siinä lujassa vakaumuksessa, että nuoret herrat, se on ne, joita pidetään edullisina aviomiehen alkuina, kyllä rakastuvat Esterin tapaisiin tyttöihin, mutta hyvin harvoin heitä ottavat vaimokseen.
PORMESTARINNA huomattuaan pormestarin innostuu tanssiessaan ja kääntää päätään koettaen aina nähdä pormestarin, jolle nauraa onnellisena hymyillen. HURMERINTA, kädessä suurehko kirjekuori, jossa on käsikirjoitus sisässä, tulee kamarinsa ovesta nauraen henkimeneissä, istua retkahtaa tuolille, mutta siitä siirtyy hervottomana toiselle ja taas kolmannelle, jota toiset jäävät hämmästyneinä katsomaan.
Sitte keskustelivat eukot naapuri-rouvainsa tuhlaamisesta ja huonosta taloudesta, nykyaikaisen nuorison tunnottomuudesta ja siitä ylellisyydestä ja turhuudesta, joka kaikin kohdin rupesi näkymään. Vihdoin pyysi pormestarinna vierasta kauniilla äänellänsä laulamaan kauniin laulun.
Ja niin menikin pois. Nenä tavallista pitempänä, astui pormestarinna virka-sisarensa luokse, joka juuri sattui olemaan sillä tuulella, ettei vieraasta olisi huolinut. Ikkunasta kurkistaen Timbomin perään, näki vieraan tulevan, jonka vuoksi kävi istumaan saliin suureen topattuun sohvaan.
Vasta viikon päästä asettui levottomuus, mutta silloin olikin pormestarinna lausunut mielipiteensä: että konsuli Falkenstern tosin naisi Ester Hermansonin, mutta he tulisivat varmasti onnettomiksi.
PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen nimensä: Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa. Hän on aivan kuin niissä meidän muutamissa korteissa ruutukuningas. ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon minä en osaa sanoa mitä se on. ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan. PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
HILLERI. Kyllä minä puhun. Olkaa huoleti. Ollaan vain iloisia. Ei suinkaan herra pormestari ole vielä mennyt maistraattiin? Ei ole, koska on hänen keppinsä tuossa oven pielessä. PORMESTARINNA. Kas siinähän on papan keppi! HILLERI. Niin. Siinähän herra pormestari melkein aina pitää sitä. Ja siitä minä näen, milloin hän on kotona, milloin ei. Se on niin varma merkki, että se ei petä monasti.
Minä kysyin vain sen vuoksi, että minä papalle valmistan syrpriisin, otan hänelle vähän mukaan, sillä pappa hirveästi rakastaa ruokaryyppyjä. Paljonko sitä paloviinaa pitää panna? PORMESTARINNA. Pieni ryyppylasillinen vain, yksi ainoa. PALVELIJA. Mihin sen saa sopimaan semmoisen vingerporinmäärän! PORMESTARINNA. On kai meillä joku pieni tyhjä pullo.
Päivän Sana
Muut Etsivät