Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Mutta siitä hetkestä päätti lemmellinen rouva avata miehensä silmät ja tehdä hänet niin rakastuneeksi kuin nuorenakin oli ollut, sillä hän väitteli olevansa kyllä keinokkaan jos vaan tahtoi, ja sen oli nyt toteen näyttävä. Pormestarinna tunsi erään noituri-Anna nimisen akan, joka kyllä ei asunut kaupungissa, mutta tuli sinne ajottain rahallista ammattiansa ajamaan.
Se loppuu vasta ylihuomenna kello 12 päivällä. Mutta minun musta pukuni oli niin huono, niin minä kysyin pastorilta, enkö jo voisi panna vaaleaa pukua. PORMESTARINNA. No nyt on kohta onnellinen meidän kanttorimme. ROUVA DANELL. Mutta herra herra mikä hän onkaan? PORMESTARINNA. Herra Hurmerintaako Josefine tarkoittaa? Ai, kun hän on herttainen!
Toistan sen, mitä äsken sanoin, että kurjimmankin syntisen tie Jumalan luo on suorempi kuin teidän, rouva pormestarinna..." "Ja minä", sanoi pormestarinna vihasta väristen, "minä toistan myös äskeiset sanani: te langetatte väärän ja itsevanhurskaan tuomion.
ROUVA DANELL. He taisivat mennä kauaskin? PORMESTARINNA. Kauas, hyvin kauas aikoivat. ROUVA DANELL. Minä ajattelin, että jos olisivat menneet johonkin lähelle, niin olisin mennyt heitä tavottamaan. PORMESTARINNA. Minä uskon, että he ovat jo kotia tulossa ja kävelevät sillalla. ROUVA DANELL. Sitten he varmaan pian tulevat, minä odotan heitä. Onko tantilla vatsa kipeä? PORMESTARINNA. On.
PORMESTARINNA. Ei tarvitse! Sinun ei tarvitse hieroa hänen kanssaan mitään läheistä tuttavuutta ja ystävyyttä. Hän rupeaa sitten meillä hyppäämään. Kylläpähän sen tuosta löytää. Tantti ja Aleksandra! Tulkaa, tulkaa! Herra herra hän taas pitää puhetta! ALEKSANDRA. En minä viitsi puheita kuunnella! PORMESTARINNA. Mutta sinun pitää olla siellä, kun herra Hurmerinta pitää puhetta.
»Sen viskasi Lapin Mikko tuonne puuhun», viittaili entinen pormestarinna. Siellä se olikin puussa, lehvällä lepäsi vatsallaan, tirkistellen alas puun juurella surevaa joukkoa, ja oli yhtä punaposkinen, silmät suurena ja suu hymyssä kuin aina ruumiinakin.
Ja pormestarinna katsahti merkitsevästi silmiään vilkuttaen kaikkiin sivistyneisiin rouviin ympärilläni ja kaikki nämä kallistivat päätään, yhtä merkitsevästi silmiään vilkuttaen, ja jokainen oli sydämessään vakuutettu, että juuri hänen oma korkea sivistyskantansa, se se oli luonut kodin, miehen ja lasten, onnen.
ALEKSANDRA. Kysyi, kuinka monta veljeä minulla on, niin minä sanoin ettei yhtään, ja sitten hän kysyi montako sisarta, niin minä sanoin että kahdeksan, ja että pappa ja mamma aina PORMESTARINNA. Kenen muitten kanssa hän näyttää enimmin puhelevan? ALEKSANDRA. Neiti Salmelan kanssa. Neiti Salmelan kanssa? ALEKSANDRA. He ovat vanhat tutut. Helsingissä ovat tutustuneet. PORMESTARINNA. Vai niin.
PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia! ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee? Se halveksii. PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen! Mutta Aleksandra, missä hän on? Mitä sinä nyt luet? No yhäkö sitä!
Onneksi olikin pormestarinna edellisenä päivänä saanut uuden mustan puvun. Kaupungin herratkin kävelivät alakuloisina ja toisiaan tavatessaan, tervehdyksen asemasta, sanoivat vaan lyhyesti: "kauppaneuvoksetar on kuollut." Malinska taas kertoi torilta tullessaan Häyryskälle: "nyt tässä kohta saadaan hyvää tavaraa kelihinnalla, kun kauppaneuvoksetar on kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät