Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Missä vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi Epäjumalien kuvat poroksi se polttaisi, Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa. Mutta talven kylmyys vielä tätä kansaa vaivuttaa, Pyhää tulta pyytää pohjan rajutuulet sammuttaa; Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on, Päivän koite peitettynä viel' on yöhön kolkkohon.
Kai lieden hehkuvaksi Sun lämpös sais, Työahjon kirkkahaksi Se kuumottais, Vaan umpun unet vienot Se riistää vois, Ja kukan helvyt hienot Se polttais pois. Jo tuomet kaikki lehtii, Mä kukka en; Kevääni, jos se ehtii, On myöhäinen. Vaan säteheks sä mulle? Et konsanaan! Ma kukkaseksi sulle? En milloinkaan!
Mitä huolin Vaihka iskis Taivaan nuoli Mailman halki Ja polttais palleroisen maan, Kuin mä ja olvi ollaan vaan? Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! Tuolla on koko komppani Preussiläisiä! Karauul! Koko komppani! TIMOTEUS. Kivääriin! Pataljooni Preussiläisiä karkaa päälle! ARISTARKUS. Missä ovat he? TITUS. Kivääriin! Preussiläinen tulee, viidessä pataljoonissa! Preussiläinen tulee!
Sulaks ahjoks poskeni ma saisin, Jok' ihan hiiliks hävyn kaiken polttais, Jos tekos julki toisin. Mitä tehnyt! Nenänsä taivas tukkii, kuukin torkkuu Ja tuuli luuska, kaikkein suutelija, Maan ontelossa luolassa on vaiti Ja kammoo sitä kuulla. Mitä tehnyt! Hävytön portto! DESDEMONA. Totta, Jumala, Mua loukkaat. OTHELLO. Sinä etkö portto? DESDEMONA. En. Niin totta kuin ma olen kristitty!
Sen syyksi muodostui, min vuoks he alkoi minusta puhua ja toisillensa noin haastaa: »Tuo ei varjoruumis liene.» Mua kohden eräät lähestyi niin liki, kuin voivat, mutta aina vaarinottain, ett' tuli tuima heitä polttais yhä. »Sa, joka kunnioittavalta näytät etkä hitaalta, vaikka jäless' astut, vastaa minulle, jota jano, liekki vaivaa;
Nyt, kaikki liepeys pois! Mun poveni, käy kiinteäksi, kylmäksi kuin rautakallio ja älä lievi, vaikka iskis päälleni taivaan nuoli ja polttais mun tuhaksi maahan. KERTTU. Mua miellyttää katsella nousevan aamun taivasta. ANNA. Kuinka on nyt tyttäreni tila? Oi! saako milloinkaan mun Liisani katsella taivasta nousevan aamun? KERTTU. Toivokamme niin, luottaen korkeuden armoon.
Sen syyksi muodostui, min vuoks he alkoi minusta puhua ja toisillensa noin haastaa: »Tuo ei varjoruumis liene.» Mua kohden eräät lähestyi niin liki, kuin voivat, mutta aina vaarinottain, ett' tuli tuima heitä polttais yhä. »Sa, joka kunnioittavalta näytät etkä hitaalta, vaikka jäless' astut, vastaa minulle, jota jano, liekki vaivaa;
Hervoten vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Vannotan vanhempais, oman henkesi, polvies kautta, ällös laivojen luo mua heittäkö koirien raastaa, vaan ota lunnaat; kukkurapäin on vaskea, kultaa taattoni antava sulle ja armas äitini. Ruumis luovuta heille sa taas, rovioll' ett' iliolaiset, miehet, naisetkin, minut polttais leimuavalla."
Päivän Sana
Muut Etsivät