United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä hukka hurmajaapi, Susikin mun surmajaapi Maatessa havumajassa, Levätessä lehtikossa, Viruessa virvikossa, Loikoissa kivenkolossa. Sekä poikani poloiset, Kettu syöpi ne kesällä, Tahi haukka talvisella, Viepi hengen heikompana, Pikkuruisena pilalle."
Nämät tunteet hän kumminkin tukehutti pian ja ajatteli: »Minä lähden poikani luo: varmaankaan ei hän minua tunne eikä ikänä saa tietää, että entinen mahtava Niemen ukko, hänen ylpeä isänsä, on kerjäläisenä tullut häntä katsomaan. Aamu on ollut, päivä mennyt, ja jo iltakin joutuu, elämäni ilta.
Mut impeni armas ja viehkeä-huuli, sun jouda en ruusujas suutelemaan, mun kansani kallis ja murhekas maani ne kutsuvat työhön ja taistelemaan. "Oi poikani, heittäös työsi jo pois, jo ammoin on saapunut yö, pian koittavi taivaalla huomenkoi tuo valvonta voimasi syö!" Oi äitini armas ja kultaisin, et nyt mua työstäni saa en jouda, en jouda mä uinailuun: kun vaarassa häilyvi maa.
Liikutettuna nousi hän seisaalleen ja sulki Emmerichin syliinsä. "Ei, poikani, se ei saa tapahtua", lausui hän. "Jos meidän nyt kerran pitää kuolla, niin kuolkaamme yhdessä, enoasi et saa jättää." "Ei, se ei käy laatuun", sanoi Herkules. "Hyvä herra ei saa kuolla orjain edestä. Tulee varmaan huomatuksi, kun on valkoinen iho. Musta-ihoinen rupee vaaralliseen toimeen.
ALBA. Minä sinun nuorelle verellesi annan tämän kevytmielisen hyväntahtoisuuden, tämän varomattoman iloisuuden anteeksi. Ainoastaan elä unhota, mihin toimeen minut on lähetetty, ja minkä osan minä siitä tahtoisin antaa sinulle. FERDINAND. Muistuttakaa minua elkääkä säästäkö, milloin niin tarpeelliseksi näette! Poikani! FERDINAND. Isäni!
Jos se nuori herra teidän ovenne edessä olisi minun oma poikani, jos itse tulisin poikani mukana, sulkisitteko silloinkin ovenne, luulisitteko silloinkin, että me olisimme tulleet ainoastaan teidän viinikellarinne, teihin kultarahojenne tähden?"
Pienet poikani poloiset, kaikki tyyni kantamani, ne on vietynä Virohon, Saksan maalle saatettuna, herroille hetalehiksi, kauppamiehille kaluiksi." "Elä itke repo rukka! tule minun turvihini; avarat asunnot mulla, pellon pientaret laveat, hongan juuret huonehina, kantoset kamariloina." Kanteletar. Lintuin käräjät.
Ja, pyydän, poikani luo heti käykää, Tuon muuttunehen raukan. Joku teistä Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse. GYLDENSTERN. Jumala suokoon käyntimme ja työmme Hänelle iloksi ja avuks. KUNINGATAR. Amen! POLONIUS. Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast' On tervehinä palannehet. KUNINGAS. Aina Sin' olet hyväin sanomien tuoja. POLONIUS. Niin, enkö?
Minä vaadin nimittäin, että tämä poikani valittaisiin minun jälkeeni astumaan keisarilliselle valtaistuimelle; minä kutsutin tätä varten kokoon valtiopäivät ja käskin niin Kvaamalaiset kuin mahtavimmat valloitetuista kansoista kokoontumaan juhlallisesti tunnustamaan tämän lapsen kruununperilliseksi.
Jumalat jos julki Jousein jännittäisi *Yhteen* sankartyöhön: Kosto eipä jäisi. *Yks'* ois yrityksein: Kostaa uomalleni, Joka multa kaikki Wei nyt viimeiseni! Ryöstikö se *kaikki*? Ei, se sit' ei saanut; Wiel' ei ole voima Suttung-siman laanut. Poikani se ryösti, Kaikki ryöstää voipi Runoissani runsas Suruni tok' soipi.