United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ukko uunilta puhuupi, Partavaari paukuttaapi: "Kylläpä sinä, siivo muori, Oike'in hyvä olisit Syökäreille syölähille; Kun nyt siitä kuoren poijes, Veisitkin nahan väkisin, Ke'en kesken paistumisen, Siitäpä syökärit rupeais Arvelehen aivoissansa, Että on tähän sisähän Jänes pantu Paltamossa; Siitä mielehen menisi Talonpoikien tavarat; Vastakin repis rekiä, Evähiä etsiskelis.
Pahat vartiat vapisit Nähtyä nämät asiat; Pääsit keihähät kädestä, Poijes piikitkin putosit; Jesus liikkui, maa järisi, Vartiain sydän värisi, Pelvosta pakenit poijes Kiiruhusti kaupunkihin; Ilmoitit asian kaiken, Papeille sanoit pahoille.
Terve olin minä jo kauvan ollut, vaikka minä itseni sairaaksi tein, että minä häntä nähdä saanut olisin; mutta nyt kuin hän ei enään tullut, heitin minä sen pakon poijes, ja etten minä alttiiksi antaisi niitä, jotka minua suojanneet olivat, menin minä pois, mutta huomasin etten minä vallan varmana ollut, vaan menin minä oikoiseen maan läpitse Waasaan, sain pienen venheen itselleni, jolla minä muutamia päiviä kalastamassa kävin, myin kalat toisille kaupungissa, laitoin itselleni sitten pienen purjeen venheeseeni, vartosin hyvää tuulta, ja menin Merenkurkun ylitse Ruotsiin, kunne minä myös Jumalan avulla onnellisesti saavuin.
Paljon pistävät rahoja Sotamiehille mitatta, Varoittavat vielä sitte, Ett'ei kellen ilmoittaisi Eikä tiettäväks' tekisi; Sanoisit samana yönä Miesten ollessa unessa, Vartioiden vaipununna, Ottaneen opetuslasten, Tietämättä temmannehen, Poijes vienehen visusti, Niinkuin jo edellä ennen Kaunistit kavalan neuvon.
Otin häntä kädestä kiinni ja talutin hänet syömään. Syödessäänkin vapisi hän niin kovin, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin poijes, antaakseni hänelle yksittäistä rauhaa, että hän olisi paremmin voinut syödä, sillä hän näytti häpeävän vapisemistaan. Kun tulin takaisin oli hän jo penkillä istumassa. "Kiitoksia paljon ruuan edestä!
Kohta kuuli, syy on tuo: "Taas on Anni onnekkainen, Pääsee vanhempainsa luo! Muuta mailmassa en halaa, Koti mielessäni palaa!" Oi jos Suomen kuulu kansa Maatansa noin rakastaisi Noin jos silmäinloisteellansa Tuntehensa ilmi sais, Poistuis poijes kalve mieli, Riemun lausuis suu ja kieli! Kadonnut tunne.
Kohta olin astuva siihen alukseen, joka minua oli vapahtava; sen lippu liehui hauskasti myötäisessä tuulessa ... pian olin keinuva vilpoisten aaltojen päällä, net lauloivat niin suloisesti; ... niitten laulun seasta kuului yht'äkkiä ääni ... minä tunsin tukevan käden tarttuvan minuun ... ja väkisin raastavan minua poijes.
En minä myöskään itseäni vallan salata taitanut, vaan huomasi hän, etten minä mikään talonpojan renki ollut, ja kysyi kuka minä olla mahdoin, ja täytyi minun se lopuksi sanoa, vaikka sitten kävi, niinkuin minä myös pelkäsin, ettei hän enään torppaan tullut. Täytyi minun myös pian sen jälkeen itseni poijes laittaa.
Tohusta riennän, Poijes mä lennän, poijes riennän Tuorlinnaan, everstin kototaloon, johon me saavuimme Toukokuun keskivälissä.
Joku taas sanoi: »hullua miestä kun luopi ojista niin paljo raakaa maata pellolle, mitähän se luulee niiden kasvavan?» joku taas: »missähän luulee nurmikoita niittävänsä, kun kaikki pyörtänönsä ojiksi panee ja muutoin repii ne poijes?» Ja monta muuta semmoista puhetta sain kuulla, jotka eivät yhtään olleet mielipiteitteni kanssa yhtäpitävät.