Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä maatkin, manteretkin Itse kaiken ilman pohja Luojan surmoa sureepi, Vapiseepi vaikeasti, Sangen hämmästyi surusta, Tahtoi painua peräti Poijes päältä patsastensa, Kaataa muurit korkeimmat, Hyvät huonehet hukata.
Soma leikki syntyyki, Fieandt piipun täyttävi, Siimalla lyö kantapäähän, Sitte lähtee ryntäämähän. Kuusitoista tuntii hän Kesti, vaan sai selkähän Poijes viedä joukon saiki, Hitollepa heitti kaikki. Silloin, niinpä tiedetään, Enää hän ei lyönytkään, Lakin painoi alemmaksi. Muuttui muita hiljemmaksi. Möttöseen näin ratsasti, Satulaan vaan tuijotti, Piti kättä povessansa, Muistanut ei piippuansa.
Voi! lainehet saavat kuitenkin kyyneleillään kastella sitä kovaa rintaa, joka heidät kukistaa ja hylkää, minun kyyneleeni eivät saaneet vieriä sille kädelle, joka minua poijes sysäsi, joka antoi minulle kuoleman iskun. Hän, jota minä rakastin ja kunnioitin enemmän kuin mitään muuta maailmassa, hän sanoi, että tunteeni häntä kohtaan olivat väärät. En tiedä, mitä silloin olivat.
Sanoin minä nyt kuin minä tupaan takaisin tulin, "piru akan tykönä olkoon, kuin hän noitumisissansa häärii, se helposti saattaisi niskani maksaa". Olin minä myös pian nukkuvanani, mutta katsoin kuitenkin tarkasti perään, ettei kukaan huoneesta poijes mennyt, ja nousin minä seuraavana aamuna ylös, ennenkuin kukaan vielä herännyt oli, ja hiljaa Margareetan ovelle naputtaen käskin minä hänen itseänsä valmiiksi laittamaan, että oitis lähteä saisimme.
Mitä pikku Armo ajatteli, siitä Mellander'in rouva ei tällä kertaa selkoa saanut, sillä juuri samassa tuli hänen rakas puolisonsa sisälle everstin kanssa, joka kiirehti poijes, koska kello jo oli joutunut viiteen ja meillä oli koko penikuorman matka Lehtosaaren ruukin-patruuna D:lle, jonka luoksi vielä aioimme vieraisiin.
Jos talon isännän on huono hattu päässä, tulee kotitarkka esiin joko ukkosen johdattimena tahi lietsimenä, jonka tehtävänä on tuon huonon hatun poijes puhaltaminen. Jos emäntä joutuu viemistyksiin, on Kotitarkan läsnä-olo varmaankin yhtä tarpeellinen, kuin hajuvesi-potin.
Jotakin hellää, mutta levotonta kuvautui hänen olennossaan, etenkin hänen silmissänsä; niistä kohta arvasi, että hänen mielessään alituisesti pyöri tuo perheen-emännän ääretöin huolisarja, joka miehestä ja lapsista alkaen ulottuu koko talon piiriin, joka nurkkaan ja pieleen; eikä vielä lopu tomun hiukkaseenkaan, mikä on poijes puhallettava, vaan toki aina takaisin palajaa.
Duetto Sävel: »En voi sua unhoittaa poijes». KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja Elä, ystäväin, sure vaan. Meill' onhan lempemme nuori. Usko onneen suotuisaan. Jos mull' ois rikkautta Ja kaikki kalliit aarteet maan, Niin silloin, armahani, Sun kietoisin ma purppuraan. KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja j.n.e TYYNE. Mutta kuule, eiköhän sinne tullut ihmisiä puotiin!
Jällen kulkevat ko'ossa Poijes tykö Pontiuksen, Pilkkakurkulla puhuen: "Suuren kunnian sinulle Annamme alinomati Tähden työn tain toimellisen Ettäs kuulit kaipaukset Vastoin miestä mieletöintä, Annoit käydä kuolon ala Palkaksi pahimman pilkan; Saatit rauhan rakkaamman Poijes poistaen kapinan: Vaan ei vaara vielä kaikki, Saanut loppua sekoitus: Muistamme, seassa muiden Sanonehen suunnnattoman Vietteliän viekkahimman: Päivän kolmannen perästä Minä itseni ylönnän Ilon kanssa kuolemasta.
Herodes ihastui häijy; Herran nähtyä hyvimmän, Toivoi nähdänsä näkyjä, Tunnustähdet tietääksensä, Aivan kyllältä kyseli, Vaan ei saanut vastausta. Ulos viimeissä vetääpi Pilkkahampahat pahimmat; Sitte pilkaksi puetti Valkealla vaattehella, Käski kulkea takaisin, Poijes luoksi Pontiuksen.