United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva M. Ja pää-asia oli se, että paronin täytyi lähteä maasta poijes. Hän palasi Ruotsiin takaisin ja eli täällä jonkun ajan jumalattomasti, löi korttia ja joi niin, että hänen varansa joutuivat varsin huonolle kannalle.
Muuten muistan ajan ankaramman, Jolloin kolmas osa kansastamme Poijes siirtyi tupiin tuonelaisten;
Toinen toimelta parempi, Puolell' oikeall' oleva, Kunnotointa soimas kohta: "Eikö aika astuakses Poijes tieltä tyhmimmältä Jalon pelkohon Jumalan? Itse olet surmassa samassa; Meidän oikea osamme Töiden palkaksi pahinten; Ei tehnyt tämä pahoa, Eikä väärin viekastellut."
Kuu, tämä lapsuuteni ja nuoruuteni ystävä, nousi kalpeena ja ystävällisenä katsellen koivulehdikkojen ylitse minun huoneeseeni. Sen valo hyväillen siveli uneen vaipuneitten lasten silmiä ja loisti sitten hiljaa kasvoille, joissa elämän päivät olivat punan poijes hivuttaneet, rinnalle, jonka tunteita vuodet eivät tyveniksi voineet saattaa.
Niin ihmeen ilosalta näytti hän Ja laulain koitti kultasiipiään. Kuin kauniisti hän katsoi minuhun! Niin oli niinkuin laulanut hän oisi: Minäkin lystäilemään lähden poisi, Lentäissään koreasti koivuhun. Ah, jospa puheensa jo päättyiskin! AINA. Mä ikkunasta poijes pyörähdin Ja hiivin hiljaan, oven aukasin.
Noita silloin oikein haluaa tallata jaloillaan ikään kuin rikkaruohoa ja joutuu usein semmoiseen mielen-tilaan, että tuntee itsellänsä olevan voimaa sanomaan vaikka koko maailmalle: "tieltä poijes!"
Vieraissa käyntimme ei tänäpäivänä oikein hyvin onnistunut. Viikin kartanossa, L:n perheessä, oli lapset rupulissa ja pikku tallukkojen vuoksi ajoimme, tämän kuultuamme, täyttä nelistä poijes. Eräästä kreivilästä, johon poikkesimme, oli kreivinna poissa.
Saarnasi sanat Isänsä, Näytti täillänsä todeksi, Muutti viinaksi vedetkin Kaanan häissä kaunihisti; Teki rammat terveheksi, Spitaliset puhtahaksi, Kuurot tarkkakuuloiseksi, Selväsilmäksi sokeat; Mykät käänsi kieleväksi Hajotteli halvaukset, Virvotti vesikipuiset, Ajoi poijes perkelehet, Kutsui kuollehet elohon.
Kornetti tässä taas uudisti saman kysymyksensä ja sai vastaukseksi: "Kyllä, kyllä ovat poijes lähteneet!" Mutta mihinkä? sano, koska ... sano mihinkä? Eikö yhtäkään kirjettä? Eikö yhtäkään sanaa minulle jätetty?" "Kirjettä?
Ensiksi hän erehtyi nuuskarasiastansa ja suola-astiasta siten, että hän aikalailla nuuski suolaa nenäänsä ja sekoitti keitokseen hyväsesti nuuskaa; tämä tuotti hänen kasvoihinsa monenmoisia väänteitä sekä silmiin kyyneleitä, joita pyhkiäksensä hän nenäliinan sijasta kaappasi Armon saalin, joka toki kiiruummasti ja hämmästyksellä häneltä poijes siepattiin; viimeksi hän palvelialle, joka hänelle paistia kauppasi, kumarsi ja pyysi kursaillen: "röökinä on vain hyvä ja ottaa itse ensiksi". Julia katsoi huolestuneena sisartaan ja kuiskasi minulle: "Hän ei syö eikä naura, tuo on surullista!"