Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kohtapa huomasi tuon Menelaos, mies sotimieli, kuink' eturinnass' asteli noin hän askelin aimoin; niinkuin leijona riemastuu, kun on tiell' iso riista kaattuna, kalliokauris tai hatasarvinen hirvi; sen peto nälkiynyt himoll' ahmii, vaikk' ajoparvi vainoten kimppuun käy, rajut koirat, pyytäjät reippaat: riemastui Menelaos Aleksandron jumalsorjan silmin nähdessään, tilin alle jo koituvan konnan, vaunuiltaan asevarjehineen heti karkasi maahan.
Näe seura myös, mi häntä ympäröipi; muut ylös kanssa aarnikotkan nousi viel' ihanamman laulun, soiton soiden.» En tiedä, haastoiko hän muuta, sillä jo eessä silmäini hän seisoi, joka mun estänyt ol' aistimasta muuta. Totuuden maalla yksinään hän istui, jätetty vaunuin vartiaksi, jotka kaks-hahmo peto puuhun kiinni köytti.
Kaikki miehet ansaitsivat rahaa tultuaan Etelä-Afrikkaan Barney Barnato, Rhodes kaikki he ansaitsivat rahaa maasta, kahdeksan miljoonaa, kaksitoista miljoonaa, kaksikymmentäkuusi miljoonaa, neljäkymmentä miljoonaa. Miks'ei siis hänkin ansaitseisi! Peter Halket säpsähti äkkiä ja kuunteli. Mutta se olikin vain tuuli, joka hiipi pitkin kallioita kuin suuri sihisevä peto, joka kiipeää ylöspäin.
EMILIA. Suokoon taivas Todeksi sen, ett' on se valtatointa Eik' oikkaa vaan ja epäluulon puuskaa, Mi koskis teitä. DESDEMONA. Voi mua! Milloin siihen syytä annoin? EMILIA. Ei luulevainen henki siitä huoli; Hän syyst' ei ole luuleva; hän luulee Vaan senvuoks, että luulee. Se on peto, Jok' itsestänsä sikiää ja syntyy. DESDEMONA. Pedosta tuost' Othelloa varjele, Hyväinen taivas! EMILIA. Amen!
Taas hän ryntäsi kuin raju leijona lehmien kimppuun, lauma kun syö tuhatpää noronurmea laitumen laajan, paimen kaitsijanaan, joka sarvekkaist' elikoistaan 632 ei pedon tappavan torjuntaan ole tottunut vielä; liikkuu viimeisist' etumaisiin aina hän eestaas, vaan peto keskeen syöksähtää sekä syö härän siellä, kaikkipa karkkoo muut: noin karkkosi kaikki akhaijit äkkiä, kammoten Zeun sekä loistavan Hektorin voimaa; yksipä kaatui heistä, Mykenen mies Perifetes, Kopreun poikia, tuon, jonk' Eurystheus sananviejäks ammoin Herakleen väkivoivan luo pani aina.
HAAMU. Se sukurutsa, haurelias peto,
"Täydelleen", vastasi Ester ja hymyili. "No niin, kun pääsin vapaaksi, silloin heittäysin olentoni koko voimalla sen kimppuun, mitä hän oli minussa nostanut ilmoille ja revin sen kappaleiksi kuin ärsytetty peto.
TUOMAS: ... Toisinaan tuntuu minusta kuin minä en olisi ihminen ollenkaan, vaan peto, joka kahleitaan kalistelee ja saattaisi milloin tahansa murtaa ne... Etkö usko, että saattaisin murtaa ne, Pietari? KAIKKIVALTA: Kyllä. Te olette hirveän voimakas, isä. TUOMAS: Eikö totta: ei ole ketään minua voimakkaampaa? Mutta ei ole myös mitään minua vaarallisempaa petoa maailmassa.
Turkkilainen on peto, vaan kristitty on perkele." "Mutta kaupungin-osamme?" "Hiljaa! Te etsitte ylimmäistä rabbinia?" "Niin juuri!" "Rabbini Zimriäkö?" "Ehkä. Minä en tiedä siitä enkä pidä sillä väliä." "Te ette tiedä siitä ettekä pidä sillä väliä! Tämä ei ollenkaan sovi: te ette saa menetellä tällä tapaa Jerusalemissa.
Ei ole, sanoi ämmä, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyllä siitä muutoinki päästään; puhkaistaan sen silmät, niin ei se enää osaa taloon tulla jos se vielä kerran viedään kauas merelle. Julma isäntä suostui julmaan neuvoon; tämän uskollisen ja viattoman elävän silmät puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelevänä pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja jätettiin kauvas merelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät