Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Alhaalla salissa maamarsalkka parhallaan julisti juhlan avatuksi. Kookas mies, komea ääni, »ritari pelvoton ja moittimaton!» Ja sittenkun esirippu on nostettu, sitten on näyttelijäin vuoro astua esiin. Vaan niin tapahtuu tämä näytteleminen, että kukin oman mielensä mukaan näytelköön, omaa tekemäänsä osaa esittäköön ja omat sanottavansa sanokoon.
Minä riemuin kujilla tuhlaan, minä kaikkeni annan pois. Ei paina mammonan taakka jos huomenna kuoltava ois. Mikä määrä on elämällä, mikä minulla, Herra ties! Minä tahdon rikasna elää ja kuolla kuin köyhä mies. Ja tuomiokellot kun soittaa, tilipäivä kun tullut on, käyn etehen tuomareitten ja mieli on pelvoton. Minä käteni tyhjät näytän.
Pegasos vain ystävän oikea on, vaka, pelvoton, joka ei sua koskaan heitä, vie toteen kuin leikkiin ja karkelohon, käy tulen kuin tuulien teitä; mut koska turtuu tuntehes tai synkkä murtuu sydämes, mun luoksein saavu murheines ja helmahain ne peitä!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein, oi, helise hellästi sydämein, oi, sykkiös kerrankin päivähän päin työn onnea ylistäin! Se talo, min portilla kilpi on: »Tässä talossa tehdään työtä.» Se talo on pyhä ja pelvoton ja pelkää ei se yötä. Työs olkoon se suurta tai pientä vaan, kun vaan se työtä on oikeaa ja kun sitä palkan et tähden tee! Työ riemulla palkitsee.
Sen silmä aina kirkas on ja otsa puhdas hohtaa, povess' on sydän pelvoton, jos kunka kumman kohtaa. Hän on kuin nuori neitonen, jokaisen mielitehtoinen, vaikk' olkoon vanhus harmaa. Kuin yöksi maata painaksen ja luojanansa luottaa, hän kummitusten, peikkojen näköj' ei säiky suotta, vaan unittoman yön lepää ja riemullisesti herää hyvien töiden toimeen.
Mut vuosia vuodet seuraa, Niin Anni on muuttunut: Hän nyt yhä yksin laulaa, Vaan muille on vaiennut. Nyt vuoret ja lahden laine Vaan tyttöä kuuntelee: Hän luontohon vielä luottaa, Mut ihmistä "epäilee. On tyttö kuin rannan sorsa, Jok' ensin on pelvoton: Kun ampujan silmä säihkyy, Niin lintu on rauhaton. UNO CYGNAEUS'EN T
KOSBI. Jok' ampui sua, hän myös hoivaa haavas Ja rinnallasi lähtee lentohon. SIMRI. Mut molemmat jos nuoli yllättää? KOSBI. Ken tohtisi sen meihin lennättää? SIMRI. Sen tohtii peljättävä pelvoton, Hän väijyy meitä, täälläkin hän on, Tuo Israelin Herra. KOSBI. Säikytät! Ne kumppanisi on nuo väijyjät. Me tänne toimetkaamme kuningas Niin häirimme tuon käärmekiimailun. Menevät. KOSBI. Jo poistuvat.
Ken ei auttaisikaan ystäväänsä ainoaa, Jota oikein sydämestä rakastaa. Se on totta: mun voimani heikko on, Vaan sun rinnallas' oon pelvoton. Eikä suurikaan vaara nyt pelkoa tuo, Rakkaus kun apuaan vain suo. Liisa. Mutta, Jussi, mitä tämä merkitsee? Mitä varten olet itsesi tuollaiseksi pukenut? Olethan niin hassun näköinen, ettei isäsikään sinua tuntisi. Juhana. Kuule sitten!
PUMMI. Niin, minä sanon vaan. Ja kuunnelkaa sitten, mikä mies minä olenkin: Laulu n:o 3. Soolo. Sävel: Kaunis Helena; Kuninkaitten kupletit. Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava Pummi, aina pelvoton, Niin, aina pelvoton. Kaikk' kansa minua pokkaa, niiaa ja pokkaa, pokkaa ja niiaa, niinkuin oikein on, Niin, niinkuin oikein on. En vierellä kuvernöörin e'es jää varjohon.
Ei tykkien ja luodin kauhu sielt' uhkaa eikä ruudin sauhu, tok' on se pelvoton. On linnan muoto kirkas, jalo, sen ikkunoista paistaa valo ja mieli lämpöinen. Sen linnan uljas komentantti on opettaja, ei kersantti, on koulu linnanen. Siis kova kuulkaa sotakäsky ja selkään ottakaatte väsky ja kaikki tarpehet: ne kynät, vihkot, muste, taulut ja kirjat sekä Suomen laulut ja olkaa urhoiset!
Päivän Sana
Muut Etsivät