Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
PELTOLA. Vaiti, vaiti! PELTOLA. No, naapuri, joko olette puhunut tyttärellenne asiasta, ja mitä hän siihen sanoo? UKONNIEMI. Annoinhan hänelle vähän vihiä siitä, mutta pyytäköön nyt Niilo itse häneltä vastausta. NIILO. Loviisa tässä on en tiedä kuinka selittäisin tässä on tapahtunut PELTOLA. Mitä suotta poikaa kiusaatte, näettehän, hyvät ystävät, kuinka hän ujostelee. NIILO. Sanoinhan teille, isä
Mistä kukko kullat saapi, kana hopiat kaivaa. Mistä kukko Päivää, isäntä! Päivää, sinä mailman mainio noita! PELTOLA. Päivää, päivää! Täällä on lusikoita, kauhoja, taikinan hierimiä, ja nähkääs vaan! Kehloa ei saa sievempää, ei jauho uurre eikä suu. Oksa on pikkuinen pohjassa, mutta se on vaan nuottia sen elämälle. PELTOLA. Kauppaako sinä jumalaton hierot pyhäpäivänä?
PELTOLA. Ei ole luulo tiedon väärtti. Kuinkas nyt Penttula näyttää toteen syytöksensä? PENTTULA. Kirottu konna! Sano, uskallatko kieltää ottaneesi rahat tuon kiven alta ? HOPPULAINEN. Johon näin sinun ne kätkevän. En, en ole sitä aikonutkaan kieltää.
NIILO. Ja sinäkö myöskin jätit huoneesen Aholan Helenan huivin, saattaaksesi häntä epäluulon alaiseksi? PENTTULA. Hellitä jo Herran nimessä! NIILO. Vastaa, sinäkö sen teit? PENTTULA. Minä minä sen tein. HOPPULAINEN. Voi yhtähyvin! Mutta eikö sinulle, Penttula, jo tule tunnon kannetta? NIILO. Joko teillä on nuoria, miehet? PELTOLA. Tuo hävytön konna! Viattomasti on tyttöraukka saanut kärsiä.
Peltola nauroi, niin että ruumiinsa tärisi. Kädet taskuissa käveli hän edes takaisin laattialla ja iloitsi tyttärensä kummastuksesta. "Niinpä niinkin, sinun miehesi, onko se sitten niin ihmeellistä?" pitkitti hän.
Se jäi entiselle kannalle, mutta kun Heikkinen seuraavana aamuna jäähyväisiksi syleili vaimoaan, kuiskasi hän tämän korvaan: "Kyllä minä kohdakkoin tulen takaisin sinua katsomaan." Talonpoika ei ole arkaluontoinen, ja Peltola puolestaan ei tuntenut vähääkään taipumusta joutavalliseen tunteiden haaveksimiseen.
Kymmenkunnalta makaa tälläkin haavaa kihlat kirstuni pohjalla. PELTOLA. Sitä en ollenkaan epäile. Mutta koska niitä ette kumminkaan voi kaikkia ottaa, vaan yhteen tyytyä täytyy, niin päätetään, että tulette Niilolle ja jätätte kaikki muut. LOVIISA. No, olkoon menneeksi. PELTOLA. Ja se on niin sanalla sanottu, kuin tinalla tinattu. Tuossa, poika, syleile morsiantasi äläkä yhtään epäile.
PELTOLA. Vai vannot sinä vielä sielusi helvettiin, sinä kurja. Mutta katsopas tätä! HELENA. Mitä? tuo huivi? PELTOLA. Ahaa, jokos kalvenet? HELENA. Jumalan tähden, sanokaa, mitä tarkoitatte tuolla huivilla? PELTOLA. Niin, huomaatkos, sinulla ainoastaan on tänlainen huivi nähty, ja sinun omaksesi voi ken tahansa sen todistaa. HELENA. Enhän sitä kielläkään.
NIILO. Ettehän vaan Ukonniemen Loviisaa? PELTOLA. Oikein, juuri häntä minä pyysin. Isä antoi heti suostumuksensa, laita nyt vaan, että tyttökin sinuun suostuu. NIILO. Sitä varten en kahta tikkua ristiin pane. Ellei suostu, niin olkoon suostumatta, se on minulle juuri yhden tekevä. PELTOLA. He, mitä nyt? Oletko järjilläsi poika?
Päivän Sana
Muut Etsivät