Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
PENTTULA. En minä teille apuani tarjoo. Jätetään asia sikseen. PELTOLA. Eikö siinä ollenkaan ole tinkimisen varaa? PENTTULA. Ei penniäkään. Mutta niinkuin sanoin: jätetään sikseen. PELTOLA (erikseen). Tuhannen tuhatta, mimmoinen nylkyri hän on. (
Peltola alkoi nyt likemmin tarkastaa tätä surullista asumusta, jonka tosin Annan toimi ja kotona olevien hellä huolenpito oli tehnyt niin hauskaksi ja mukavaksi, kuin asian haarat suinkin myönsivät, mutta jonka todellinen laatu tarkemmin tutkiessa tuli hyvinkin selvästi ilmi, ja kun hänen silmänsä kohtasivat pientä, rautahäkillä varustettua ikkunaa, tunsi hän kylmän väreen käyvän läpi ruumiinsa.
HOPPULAINEN. Peltolan isännän rahat? No, nyt minä kummia kuulen. Ovatko teidän rahanne olleet tuon kiven alla, isäntä? PELTOLA. Niin Penttula sanoo. HOPPULAINEN. Enpä, lempo vieköön, olisi luullut teidän tuonlaisessa paikassa rahojanne säilyttävän. PELTOLA. Sinä et ymmärrä. Ne viisisataa, jotka tässä tuonoin minulta varastettiin
PELTOLA. Onhan se järkeen menevä asia. Niin, onhan se, Jumala meitä armahtakoon! ER
Se olisi suotta vaan herättänyt melua ja sitä tietysti tuli välttää, varsinkin kun hänen miehensä oli läsnä. "Mutta pidetäänpä huolta siitä," päätti Peltola ajatuksensa, "ett'ei tuo hävytön toista kertaa häntä tanssiin vie." Annan aikomus ei millään tavalla ollut, näyttäytyä noin julkisesti Tommin seurassa.
Lauri eli nyt pienellä torpantilalla, tavallansa onnellisena vielä, nuoren vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa, joita hän hellästi rakasti. Peltola oli torpan nimi, mutta siksi sitä harvoin kuultiin mainittavan. Sen tavallinen nimi oli Varpula ja sen asukkaat kutsuttiin kylän kesken Varpusiksi. Peltolan eli Varpulan torpassa olivat kesätyöt loppuneet.
Mutta missä yhteydessä se on teidän syytökseenne, sitä tahdon vaan tietää. PELTOLA. Saatpahan kuulla sitten. HELENA. Ei, sanokaa minulle nyt heti, mistä löysitte tämän huivin? PELTOLA. Nämä miehet todistavat sen olleen laattialla samassa huoneessa, josta ikkuna oli särjetty ja rahat viety. HELENA. Ei, se ei ole totta, aivan mahdotonta se on. Voi, miksi näin kauheasti minua tahdotaan pettää!
"Ja nuorukainen sitten," tutki Peltola taas, "mitä hän niin äkkiä käänsi puheensa? Ja mitä hän siinä tämän päivän illasta lörpötteli?"
HOPPULAINEN. Nuori Peltola siellä käy vähän väliä vanhempaisi luona ja tutkii, mitä kaikkea tuona onnettomana yönä teillä tapahtui. Hän ei, kuulemma, saa sitä päähänsä, että sinä olisit rahat vienyt. Niilo! Voi Niilo!
Kiusa ja kuolema, olenko järkeni menettänyt? Kirkkoväkeä, Niilo, Loviisa y.m. tulee vasemmalta. PELTOLA. Mutta sanos nyt sentään, Hoppulainen, oletko sinä todenperää nähnyt niitä rahoja? HOPPULAINEN. On niitä nähty, vaikkei ole syöty, sanoi hämäläinen silakoita. KIRKKOV
Päivän Sana
Muut Etsivät