Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Lapsehen armaaseen hymy huulilla katsovi Hektor; Itkein Andromache lähi astuu sankarimiestään, Hellään painaltaa hän Hektorin kättä ja lausuu: Uskalluksesi turmion tuo! Voi, miksi et sääli Lastasi, puolisoas, joka kohta on Hektorin leski! Kohtahan, tiedän, sun vihamiehesi hirveät surmaa, Vastahas raivolla kun niin hyökkäävät joka sielu. Oi paras ois, jos maa sitä ennen mun kätkenyt oisi!
Mut viel ei valmis työ: Kuvass' ei ole henkeä vielä, Ei sykkien rinta sen lyö. Palavaiseen nyt povehensa Hän patsahan painaltaa, Sydämmestähän hengen virran Hän siihen johdattaa. Ja on kuin sais kivi hengen Ja hän vaipuvi juureen sen, Näin oivaltain mikä suurin On voima maallinen.
Hän näyttikin siltä, kuin olisi tyhjentänyt voimansa kokonaan; huulensa vavahtelivat hermostuneesti, ja vertyneet, turvonneet silmäluomet tuskin pysyivät auki. Robert tarttui hänen käteensä ja noustessaan seisaalleen, näytti hän aivan kuin olisi tahtonut syleillä häntä ja painaltaa hänet rintaansa vasten. Vaan hän hillitsi itsensä ja laski sen sijaan kätensä hänen päänsä päälle.
Sun kiros, kadotettu, tunnen kyllä: kuin ilottomat pilvet kattoin yllä käy ohitseni päivät, vaihtuu yöt. Yön prinssi ystäväs Eerik on, öin vainoo veriset veljet, on rintansa synkkä ja rauhaton, sitä kietoo kirot ja eljet. Hänen poveas vasten painaltaa suo, Kaarin, päänsä kuuma: hänen henkensä kahleet kirpoaa ja hullun järkensä huuma.
Pari kertaa pysähdyttivät vartijat meidät, mutta kun me kummallakin kertaa laskimme suustamme kokonaisen valitusten tulvan siitä, kuinka meidät oli yökortteeristamme karkoitettu, käskivät he meidän kiireimmiten painaltaa sinne, missä pippuri kasvaa. Sitäpä me juuri hartaasti halusimmekin.
Kukkanen hymyili vieno Autuus hymy oli sen Lausahti: »Orja sa mannun, Onnea nauttielen: Maan koko pinta Sykkivä rinta Juureni voimalla juovuttaa. Katsos mantoa nurmen, Tai veden siintelevää Lainetta kaikki ne mullen Ain' antia syydältää; Vehreä lehti, Ja kirkas tähti Kuvansa pintaani painaltaa.
"Tee terveeks sairas sydän Ma tahdon ainian Ja palavasti laulaa: Oi kiitos Maarian!" Tuo sairas poika ja äiti, He nukkuvat kotonaan; Niin silloin Pyhä-Neitsyt Käy hiljaa asuntaan. Hän kääntyy sairaan puoleen Ja hiljaa painaltaa Sen rintaa kädellänsä Ja hymyy ja katoaa. Tään näki uness' äiti, Ois nähnyt muutaki, Mut koirat haukkui ulvoin Ja äiti havasi.
Ja uuras alkaa työ: pajan urho laittaa Sen kuusen alle, pilvien korkuisen, Jon kuiskutusta kuuntelemaan hän oppi Emoltaan armaalt' aikana lapsuuden. Hän kullan sirpaleet neron ahjoon ahtaa Ja lemmen liekein kuumenemaan ne saa, Kun tuuli taivainen, pyhä kansanhenki Käy kiinni palkeeseen sekä painaltaa.
Niin armasta tääll' asustella ois, Kun mieli täynn' on toiveit', aatteitaan Ja sydän vasten rintaa painaltaa Kun tahtois ihmistä jok' ainoaa. Mun mieleni vaan luokses nostata, Suo täällä työtä, anna voimia. Oi, Jumalani, ellös ota pois Mua maailmasta ennen aikojaan! TUONI JA EL
Niin pitkälle kuin Bartek voi muistella taaksepäin, ei sääli ollut koskaan häntä niin vaivannut kuin nyt. On aivan selvää, että jokin painaltaa hänen kurkkuaan, on aivan varmaa, että itku kohoaa hänen rinnastaan. Vanhempi vanki kääntyy vaivoin toiselle korvalleen ja sanoo: Hyvää yötä, Wladek. Hiljaisuus syntyy. Kuluu tunti ja Bartek voi hyvin pahoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät