Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


Huone pimeni yhä ja kynttilät paloivat sinertävän keltaista valkeaa; nyt rupesi kirkko tärisemään; kuiskutusta ja suhinaa joka nurkassa ja sopessa; suuri valaskala tulisine silmineen rötköttää avo-suin kuorin-ovella aikoen niellä hänen julmaan kitaansa! se on nyt se paholainen! Tuo on se paholainen!

Lämpimiä lohdutuksen sanoja puhuu meille kirkkoherra M. Kaikesta päättäen ymmärtää hän hyvin meidän asemamme ja mielentilamme eikä siis voi loukkaantua siitä, että saarnan kestäessä yksi ja toinen pää kumartuu naapurinsa puoleen, samalla kuin sieltä ja täältä joukon keskeltä kuuluu hiljaista kuiskutusta.

Olenpa nyt tehnyt päätökseni, herra, aloitti hän, kumartuen eteenpäin niin pian kuin olimme istahtaneet, ja puhuen äänellä, joka tuskin oli kuiskutusta kuuluvampi, ettei teidän tarvitse toista kertaa kysyä, mikä minun mieleni rauhaa häiritsee. Minä pidin teitä jonakin toisena eilen illalla. Ja se se minun mieleni rauhaa häiritsee. Tuo erehdyskö? Eikä. Tuo toinen, joksi teitä luulin. Kuka se on?

RUNOILIJA. Ei, kuulkaahan: Nuo kaikki äskeiset nuo kumppaninsa, Moni ylempikin häntä jäljiss' oiti Hännystelevät, terveisillä käyvät, Valavat korvaan pyhää kuiskutusta, Siunaavat jalustintakin, ja ilmaa Imevät hänen suustaan. MAALARI. Niin, ja sitten?

Yön pimein aika oli jo tullut. Ympärillänsä oli kaikki hiljaista; ei hän kuullut muuta kuin molempain vartijoittensa, kahden jääkärin yksitoikkoista kuiskutusta. Ei missäkään päin näkynyt mitään valoa. Metsässä vallitseva hämy esti hänen näkemästä kuin jonkun kyynärän ympärillensä. Heidän kuiskutuksensa kävivät yhä epäselvemmiksi ja pian tyttö huomasi toisen vartijan raskaasti nukkuneen.

Nämä olivat vanhat ja huonot, ja hän tuli kotiin läpimärkänä ja vilusta vavisten. Lapset vastaan-ottivat hänen mieltymyksellä, ja hän hymyili heidän hyväilemisillensä, mutta naurahteleminen oli peittoa, eikä hän sanonut paljon mitään. Kun hän puhui, oli hänen äänensä tuskin kuiskutusta kovempi.

Hän ei tahtonut pilata hyvää tuultaan, sillä hän tiesi, ettei sieltä Soisaloa miellyttävämpää vierasta kuitenkaan tulisi. Kuitenkin kuunteli hän eräänlaisella jännityksellä, mitä tapahtuisi eteisen ovella. Hän kuuli oven aukeavan, mutta ei sanaakaan siitä, mitä hän oli käskenyt Hannan sanomaan, ainoastaan jonkinlaista epäselvää kuiskutusta... Kuinka? Eiköhän hän erehtynyt?

Ja uuras alkaa työ: pajan urho laittaa Sen kuusen alle, pilvien korkuisen, Jon kuiskutusta kuuntelemaan hän oppi Emoltaan armaalt' aikana lapsuuden. Hän kullan sirpaleet neron ahjoon ahtaa Ja lemmen liekein kuumenemaan ne saa, Kun tuuli taivainen, pyhä kansanhenki Käy kiinni palkeeseen sekä painaltaa.

Aikaihmiset alkavat nouseskella, mutta minun ei vielä ole tarvis. Olen puolihereillä, mutta tahdon säilyttää unen silmissäni enkä avaa niitä. Kuuluu hiljaista liikettä ja kuiskutusta. Joku kohottaa minua olkapäistä ja asettaa pääni tyynylle ja vetää peitettä jalkojeni päälle.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät