Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Tee tahtosi," sanoi Knut ja läiskäytti piiskalla hevosta, niin että se lähti juoksemaan voimiensa takaa. Mutta kuta lyhempi aika, sitä varmempi päätös. Nuorukainen arvosteli vielä kerta tarjousta, epäilys hävisi, ja hän huusi minkä jaksoi ajavien jälkeen: "Minä tulen!" "Tule vaan!" huusi mies takaisin, ja kärryt katosivat tomupilveen, johon päivänpaiste ripoitti kultajyviä.
Ja kun olin tätä tarkoin miettinyt, tulinpa ajatelleeksi, että mr Wesley kenties oli nähnyt liian paljon semmoisia, jotka puhuvat anteeksi antamuksesta, niinkuin tekisi se synnin pieneksi ja keveäksi sen siaan, että se tekee pyhityksen mahdolliseksi, joka epäilemättä on sen oikea tarkoitus niinkuin heidän syntinsä olisivat yhtä välttämättömät kuin sade ja päivänpaiste.
Teuvo Pakkala kyllä kajoo elämän surullisimpiinkin ristiriitoihin; mutta hänen kuvattaviinsa kuitenkin leviää ikäänkuin heleä päivänpaiste, ja siihen on syynä se hellä myötätuntoisuus, jolla hän kohtelee oloja ja henkilöitä.
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla. Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Tuolla kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.
Hän on kuin hymy toukokuun, Kuin sulo laulu vienon suun, Ja häll' on varsi niinipuun, Mut poski metsämarjan. Kuink' keikkuu jalka ketterään, Ja liehuu letti pienen pään, Kuink' ilakoi hän veikeään Siin kesken tyttösarjan! Mut vain kuin tuuli on hän siin, On päivänpaiste saada kiin; Kuin pyy hän puikkii lymyksiin Ja vilahtaa ja vilkkuu.
Ja siinä istuin niin monta tuntia, että varjo muuttui päivänpaisteeksi ja päivänpaiste muuttui varjoksi jälleen; ja yhä minä istuin, rahaani odottaen. Ei löytynyt suinkaan toista samanlaista juopunutta hourupäätä siinä kaupanlajissa, toivon minä.
Silloin helmani nailmas oli ja sinä mun mailmani päivänpaiste. SINIPIIKA. Sua surkuttelen, mutta muuta en voi sinua kohtaan. HAAMU. Mitä tiesit silloin, poikani? Mitä tiesin minä? SINIPIIKA. Oi haamu armahin! sun murhees sydäntäni leikkaa. Vaimo, käy tuonen tupaas takaisin; pyyntösi täyttää tahdon ja poikasi edestä pilvien Pitkäistä rukoilla. HAAMU. Sinä lupaat sen? SINIPIIKA. Lupaan ja vannon.
Silmäni, joita päivänpaiste oli soaissut, eivät ensialussa mahtaneet selvästi nähdä kammarin hämärässä; vasta erään minuutin kuluttua huomasin hoikan, mustasilmäisen Pepitan, joka hiipi ulos kammarista, kun hän oli vastannut tervehdykseemme.
Kun olimme jäätikköä pitkin kulkeneet satakunta askelta, tuli aurinko näkyviin. Samalla asettui meidän ja rannan väliin niin sakea sumukerros, ettemme voineet nähdä kolmea askelta pitemmälle taaksepäin. Mutta edessä oli niin kirkas päivänpaiste kuin kauneimpana suviaamuna.
Laukaus oli sattunut siipeen, että päivänpaiste näkyi sulkien lävestä. Linnulla oli nähtävästi vaikea pysyä tasapainossa. "Hyi, ... se on pahasti haavoitettu", huudahti Inger-Johanna. "Kuka teistä ampui?" kysyi kapteeni hämmästyneenä. "Jörgen karkasi pois pyssyineen", selitti Tronberg.
Päivän Sana
Muut Etsivät