Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ei ollut todella ketään, joka olisi ollut niin rakas kaikille ihmisille, ja usein hän astui tämän kartanon tylysydämisten asukasten keskellä, puhuaksemme niillä sanoilla, jotka Allan itse kerran runollisena hetkenä keksi, »niinkuin päivänpaiste myrskyisellä merellä», valaen muidenkin mieleen sitä iloisuutta, jota hänen omansa oli täynnä.
Viimeisen kerran ympäröi häntä nyt ilon päivänpaiste, jota muut kuolevaiset tavoittelevat ja jonka puutteessa he eivät voi elämässä menestyä.
Toivottoman, mutta ei onnettoman. Sillä eihän Liisa kärsinyt siitä. Olihan se jo tällaisenaankin, vastaamattomanakin, hänen elämänsä onni ja päivänpaiste. Nyt se oli päässyt esille pilkahtamaan. Päässyt sen verran, ettei Johannes aivan voinut kohdella häntä sukupuolettomana olentona.
Asian todenperäinen laita oli semmoinen, että Sandy mielensä pohjasta oli vakuutettu siitä, että päivänpaiste oli aivan mieluisa sekä terveellinen; hän arveli, että ainoastansa parantumattomat hassut makasivat pää peitettynä ja että hänen vastustamatonna oikeutena oli venyä paljaspäänä, jos hän niin tahtoi.
TUOMAS: Kuitenkin sai isäsi surmansa minun käteni kautta. KAIKKIVALTA: Minä en tiedä siitä mitään... Siis ei sitä asiaa ole minulle olemassa. TUOMAS: Pidätkö minua ... pahantekijänä? KAIKKIVALTA: Pidän teitä miehenä, joka tekee. TUOMAS: Hyvää vai pahaa? KAIKKIVALTA: Teette maailmaa hyville ihmisille mahdolliseksi. KAIKKIVALTA: Teko on myrsky, jota seuraa sydämen tyyni päivänpaiste.
Ja he tulisivat kyllä, siitä saattoi Väinämöinen olla varmasti vakuutettu. Tulisivat ja veisivät hänet riemuiten kerallaan, sillä eihän hän toki voisi ruveta aivan tosissaan todistelemaan, että hänellä oli lupaus täälläkin täytettävänään, lupaus, joka oli tuon yhden ainoan orvon lapsensielun ainoa ilo ja päivänpaiste... Ei! Sitä hän ei voinut tehdä.
Tapaus oli siis sangen tärkeä, kaivattu ja asianomaisessa järjestyksessä kuninkaallisille ilmoitettu. Juhlatilaisuutta suosi ihana talvinen päivänpaiste, joka säteillänsä kultasi suuren, tyhjän vastaanottosalin, kuningasta varten valtaistuimeksi asetetun korkeaselkäisen nojatuolin ja kimaltavia säkeniä välkkyvät hallitsijan kruunun rubinit, safirit ja topasit.
Taivas oli korkea ja sees, kirkas päivänpaiste valaisi kaikki esineet, ja puutarhassa sekä kaupungissa vallitsi vilkas, eloisa elämä. Samallainen, mutta vielä voimakkaampi innostus valtasi uudelleen Sauluksen.
Kuolema ja kadotus! huusi Långström, kun oli tultu savusta ulos ja kirkas päivänpaiste valaisi vangitun kasvoja; eihän tämä olekaan tsaari. Hän se on! huusivat toiset; me tunnemme hänen kullalla kirjaellun takkinsa ja hattunsa! Luukkonen, joka vähän ennen oli ollut pelätyn hallitsijan kanssa tekemisissä, tunkeusi esille ja pyyhkäisi ruskeat hiukset vangin otsalta syrjään.
Pitkin tietä tuli jo kirkkomiehiä, käyden ja ajaen; kaikkialla kuului tervehdyksiä ja hyviä sanoja; sillä päivänpaiste ja pyhäpäivän lepo teki ihmiset puheliaiksi ja mielet hyvänsuotuisiksi. Silloin tuli vanha mies liikaten kahden sauvan nojalla sen paikan ohi, jossa nuorukainen seisoi. "Rohkeutta" kehoitti hän, nyökäytti päätään ja kulki joutuisasti eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät