Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Antero muisti nähneensä Helsingissä sekä yliopiston lehterillä että promotsionitanssiaisissa nuo terveyttä punottavat kasvot, nuo ympärilleen hymyilevät silmät, ja kuulleensa tuon raittiin naurun. No, ka, päivää, Otto, oletko sinäkin täällä?
Samaan parveen ovat vielä luettavat Liisa Tervo, Emil Vainio ja Otto Tuomi, jotka kaikki ajanhengen leimaamaa naturalistista taidetta harjoittavat. Myöhäisemmän ajan ilmiöitä ovat Eemil Lassinen ja Väinö Kataja, joista jälkimmäisessä jo on jonkun verran uusromantista vaikutusta huomattavissa.
ANTERO S. Jnmalan sana sinun läsnäollessas olisi pilkkaa taivasta kohtaan! OTTO RUD. Ha! ha! ha! Kyllä kuulen, mitä rotua olet! ROLF JUTE. Takaisin miehet! Niin kauan kuin minä olen hengissä, ei hiuskarvaakaan katkaista tämän viattoman vanhuksen päästä! OTTO RUD. Rolf Jute! Kuka sinut on päästänyt irti vankeudesta? ROLF JUTE. Tämän käteni mahti ja voima! OTTO RUD. Haa!
Joukon viimeisinä jäännöksinä vaelsi nyt Otto ja Esa kotikyläänsä kohti kannuinensa, tuoppinensa. Alussa he olivat iloisempia, mutta mitä likemmä kotipaikkaa pääsivät, sitä harvasanaisemmaksi kävi puhelu. Vihdoin he saapuivat Immosen hakamaan veräjälle. Koti oli nyt pelottavan lähellä... Kuin sopimuksesta he pysähtyivät siinä, istahtivat ja ryhtyivät puhelemaan.
Sydämellinen oli siellä wastaan=otto ja wielä sydämellisemmäksi se tuli, kun Heikki ilmoitti olewansa niin tyhjä mies kuin tässä näkyy ja että hän aikoi nyt ruweta sotamieheksi. Silloin sulki Liisa Heikin syliinsä ja sanoi: "Sinä, Heikki, olet parempi mies kuin luulinkaan."
Minä luulin sinun koskeen juosseen ja ravasin rantoja pitkin, kunnes olin nääntyä. Sitä vaille, etten ruvennut haraamaan, ajattelin: kantänka, ei maks' vaivaa. No, istuhan sitten ja ota ryyppy kylmästä tultua. Tuo lasi, Otto! Ei ole talossa useampia kuin se yksi. Anna sitten kuppi. En minä välitä, sanoi Antero. Annettu, mikä tarjottu, sanoi Jaakko setä.
Kuka niitä myöden kulkee ja silmänsä sulkee, hän papin pussiin putoo ja lempo säkin suun kiini kutoo! Hauku nyt jo Otto! tarttui Juntus. Otto haukkui ja Vesa uhkaili häntä kepillä, hätistellen: Sipi... Sipi, pois koira! Naurettiin, rähistiin. Koirat ärisivät ja haukkuivat.
TIRKKONEN. Odotahan, yhtäkaikki. HEIKURA. Mitä varten? Hullua, että teimmekään tämän kierroksen. TIRKKONEN. Elähän vielä hätäile. Saisimmekos tuota lyhtyä vähän lainaksi? ANTTI. Kyllä. HEIKURA. Sinä aiot ? TIRKKONEN. Syynätä paikkoja, ennenkuin tästä lähden. Varmuuden vuoksi. OTTO. Niin, tehkää se kaikin mokomin. Tuo uunin päällystä varsinkin.
Vaan kuka se oli, joka tuli häntä vastaan? Ei Otto serkku, ei, vaan sittekin oli se Otto, vaikka häntä ei tahtonut tuntea sinikeltaisessa univormussa, miekka vyöllä ja kaikki niin kuin olla piti; Enni tunsi ainoastaan kauniit silmät, niissä näki hän taas omituisen katseen, kun Otto otti hänen kädestään kiini ja vei hänet näyttämölle sekä sanoi: Pieni rakas isoäiti, sinä olet niin sievä ja noin pienen pienet jalat!
Täysi ikäisillä miehillä oli työtä tosissakin, ei heillä ollut aikaa semmoisiin joutaviin, hän sanoi. Mutta onhan Ottokin täysikäinen mies ja hän niin halusta seuraa kirjallisuutta, minä kerran muistutin. Mitäs hänestä puhut, vastasi Volmar. 0tto on akkamainen Hedda Gabler oli pöydällä. Otto luki meille siitä muutamia kohtia ja kertoi koko sisällön pääpiirteissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät