Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
No kuule veikkonen, kun tuolla Kauppalassa satuin vähän ryyppäämään, niin tuntivat. Pysy poikessa; mitä sinä sinne pyritkään, sanoi Lassi. Arvaathan sen, että enhän minä pyrkisikään, vaan asia on siitä painosta, etten ole käynyt pariin vuoteen ja papinkirjan otto olisi tässä hetimiten. Ei kaiketi ne täällä kirkossa anna papinkirjoja, selitti Lassi.
Lähdetään katsomaan telehvoonia! riemastui Vesakin ja toiset suostuivat yhdestä suusta: Lähdetään! Ja niin he lähtivät putkipiiput mukana, lahmattuansa hyvän alan lukkarin kauraa. Metsätietä myöten kiersivät he telefoonitielle ja jatkoivat matkaansa sitä myöten edelleen kaupunkia kohti. Rehvakkana kehasi Otto: Nyt sitä nähdään telehvooni!
Suosikkijärjestelmä, lahjojen otto ja tapainturmelus ovat hiukan vähentyneet; mutta niitä ei ole juurineen hävitetty. Päinvastoin ne vieläkin rehottavat liiankin rehevästi.
Eloisuutensa ja avullisuutensa tähden on hän hyvänä pidetty kaikilta vaimoilta kylässä. Martina hyvänä pitää hänen samalla muotoa, kuin muutki vaimot ja mikään naiminen ei tule kysymykseen... "Jumalan kiitos!" keskeytti tässä kirkkoherran rouva, "nyt on Otto pian matkan perillä ja katon alla, jos ei, jonka Jumala estäköön! mikään vahinko häntä ole kohdannut.
Juntus oli juuri käynyt viemässä Minkkisen hevosen metsään, saaden palkaksi voileivän, ja muistellen sitä tapahtumaa kysyi hän Esalta: Oletkos sinä, poika, ajanut selkähevosella, niin kuin minä? Kenenkä hevosella sinä ajoit? tarttui siihen Otto. Juntus alkoi kehua: Tämän Minkkisen ruunalla.
Armfelt syntyi Inkerinmaalla 1666 ja kadotti 9 vuoden ijässä isänsä sekä kohta sen jälkeen rälssien peruutuksen eli reduktsionin kautta isäinsä tilukset, niin että hänen jo hyvin aikaisin täytyi tulla omin neuvoin toimeen. Hämeen-Uusmaan ratsujoukon översti, vapaaherra Otto Wellink otti isättömän pojan huomaansa; Armfelt pääsi hänelle paashiksi.
Pidettiin asian johdosta neuvottelu. Neuvottelun kuluessa riemastui Otto yhtäkkiä ja huudahti: Minäpä tiedän, pojat! Mitä? odotti joukko. Otto selitti: Kun olisi vaikka naurista! Se neuvo tuntui hyvältä, mutta Juntus huomautti: Eipä ole!
Toiset pöllöt luulivat tässä huomanneensa Jumalan rankaisevan käden ja nyt kammoo jok'ainoa mies koko armeijassa luostareita enemmän kuin itse perkelettä! ROLF JUTE. Olkaa huoletta! Tähän toimeen sopiva mies on jo löydetty! OTTO RUD. Sano, kuka? ROLF JUTE. Minä! OTTO RUD. Sinä?!
ANNA LIISA. Ei, ei, elä nosta riitaa. Silloin olemme hukassa. JOHANNES. En käsitä tuota arkuutta. Eikä se mihinkään auta. Hän siitä vaan yltyy kahta pahemmin. ANNA LIISA. Koetetaan saada hänet hyvällä talttumaan, Usko minuun, se on ainoa keino. MIKKO. Riittää jo. JOHANNES. Mikä riittää? MIKKO. Tuo jäähyväisten otto. JOHANNES. Sinä erehdyt. Ei tässä jäähyväisiä oteta.
MATLENA. Siunaa ja varjele! Heidän hevosensa? ANTTI. Liiaksi uskallettua. MIKKO. Kun huomaisi Otto pönkittää heidät saunaan. TOPRA-HEIKKI. Kiitos, Matlena, sinä puhuit kuin enkeli. ANTTI. Jos lähteä aiotte, niin elkää viivytelkö. Topra, hemmetissä, ne jo palaavat saunasta. TOPRA-HEIKKI. Matlena, lähde mukaan! MATLENA. Mihinkä? TOPRA-HEIKKI. Maa suur' ja avara. Totta siellä jonkun kolkan löydämme.
Päivän Sana
Muut Etsivät