Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän silloin meihin kääntyi, katsoi meitä, kohotti kasvot sääristään ja virkkoi: »Sa mene, astu ylöspäin, kun jaksat!» Ma silloin tunsin hänet. Eikä tuska, mi vielä hieman salpas henkeäni, mua pidättänyt menemästä luokseen. Kun liki päässyt olin, tuskin päätään hän nosti, lausui: »Nähnyt ootko, kuinka vasenta puolta Päivän vaunut vierii?»
*Forella*. Tulen sulle rouvaksi. *Prinssi*. Mitä? Ootko Forella? Se on nimen todella. *Prinssi*. Taivas, olen petetty? No miks et jo lähesty? Kosk' on hidas kulku miehen, Menen vastaan puolitiehen. Teidän armonne, on vielä Tyttö kovin lapsekas, Vaan se talttuu elon tiellä... *Forella*. Tulen rouvaks, tulenpas. Ole vait! Vai ole vait? Mitä mamman kielto tiennee, Pappi meidät vihkii kait?
Siell' ilman siintävyydessä pilvi yks' Nyt kulki; sen matkaa katseli hän. "Miss' oot," hän lauloi, "riemu Krualinin, Iäkkään urhon, pilvissä ootko? Käy pilven reunallen alas katsomaan, Oihonna on täällä, ilosi sun. Oi Le, sä muinen isäsi linnassa Loit Gylnandynehen sulokatseen, Sä häntä tänne seurasit Morveniin Jäit vieraaks' soiton, laulujen maan.
Virkkoi morsiolleen Ville silloin: »Ootko tarinan sa kumman kuullut, että käkösestä syksymmällä tulee haukka, julma, pääskyn surma?» »Olen kuullut, mutta tuot' en usko», väitti Tilta, »onhan mahdotonta, että käestä, mi kevään kaiken kukkuu hellästi ja herttaisesti, tulla voisi ahnas, julma haukka».
KERTTU. Koetellaanpas. Ossootko sinä jätkee? VALTER. Jätkee? Mitä se on? KERTTU. Etkö tiiä? Sehän on sitä uutta. Näinikkään sitä tanssitaan. Ei se oo vaikeeta. VALTER. Kiitoksia. en, en, minä KERTTU. Ossoon minä vielä muitahi tanssia. »Hellun vaihtoo» ootko sitä nähnynnä? VALTER. En. KERTTU. Se on hyvin sommoo. Tämmöisiä askeleita siinä otetaan. VALTER. Riittää jo, riittää jo!
Hän silloin meihin kääntyi, katsoi meitä, kohotti kasvot sääristään ja virkkoi: »Sa mene, astu ylöspäin, kun jaksat!» Ma silloin tunsin hänet. Eikä tuska, mi vielä hieman salpas henkeäni, mua pidättänyt menemästä luokseen. Kun liki päässyt olin, tuskin päätään hän nosti, lausui: »Nähnyt ootko, kuinka vasenta puolta Päivän vaunut vierii?»
Mun ootko hyljännynnä? Ei, tyynnä sydämeni sykkii vielä, Ja vapaa vankeudessakin oon. Vaan kuitenkin, mik' onni mua kohtaa? Oi Maria... Hän sydäntäni voiko Myös epäillä? Hän voiko uskoa Sen muistan juorun, jonka koonneet ovat. RAPP, lähestyy. Herr' luutnantti, jos lausua ma saan, On kaikki tyyni pirun juonta vaan, Ja vaikka perkele on viekas kyllä, On Herra toki häntä viisaampi.
Mutta kaihda korvenrantaa: välkkää miestä, peistä siellä, sulle surman ryssät antaa.» Jop' on paisuu Hurtan sappi: »Tänne ootko ryssät tuonut?» Vastaa hälle armas appi: »Lienen liekin uuden luonut, joka Ruotsin maasta ajaa, Ruotsin herrain armottuuden, kansan kahtapuolta rajaa liittää uskoon rauhan uuden. Niin!
Pian kettua pesästään tapasiki: "Kas, kettu, mun kyyhkyni, lintusein, kas! Ootko moista sa nähnyt, virkappas?" "Anna tänne". Hän antoi. "No, kyllä kai; Vaan onpa puutteitakin, eikö vai? Sulat, näetkös, lyhyet muodoltansa". Jop' alkavi kyniä paistiansa. Poika huus'. "Pitää laskea pitempiä, Näm' ei kannata, korista". Jopa paljas on "Peto!" ja repaleissa. Pojan pakahtuu syömensä.
»Ken kurja lienetkin, mi päälläs seisot kuin paalu, maahan upotettu, siinä», ma hälle haastoin nyt, »jos voit, niin puhu?» Kuin munkki, murhamiestä ripittävä, min kutsuu kuolemata viivyttääkseen tää ääreen kuoppansa, ma tuossa seisoin. Hän huusi: »Bonifacius, tääll' ootko, sa ootko, Bonifacius, jo täällä? Siis erehtynyt kolme vuott' on ennus?
Päivän Sana
Muut Etsivät