United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
= Attikan kielimurre. "Delos", äänell' leppeemmällä vastas Miesi, "aaltoin huuhtelema Delos Ol' mun kotimaani, Kallinikos Se, jok' isän' maallinen ol' ennen, Toisen oon nyt taivahasta löynnyt." "Kallinikos", virkkoi vanhus jälleen, "Ei oo nimi outo; Delon saarell' Ol' hän muinoin vieras-ystäväni.
Hevosell' on pää parempi, Pää parempi, luu lujempi, Koko ruumis runsahampi, Kaulasuonet kantavammat. Hoikka, kaita ja musta. Mintähen olenki hoikka Oonko hoikka luonnon hoikka Vai hoikka eroon tekemä? En oo hoikka luonnon hoikka, En hoikka eroon tekemä; Mie oon hoikka huoliani, Hoikka huolia kovia. Mintähen olenki kaita Oonko kaita luonnon kaita Vai kaita emon tekemä?
Itkettää ja surettaa ja huoli tahtoo tulla, Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla. Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä, Kultani onpi merellä sen ison laivan päällä. Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu, Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä, Enpä kyllä itkisi, en istuisikaan tässä.
TIITUS: Mihin sinä saatat minua? Ei, Callias, ei sinne! En minä ole vielä valmis kuolemaan. Mutta jos sinne menen, kuolen kohta. Sinne kuoli isäni. Oo, caesar, jos saisin vaan sinut rauhoittumaan ja kuumeesi ehkäistyksi! TIITUS: Ei minun elämäni riipu sinun lääkkeistäsi, Callias.
Mies toki arveli: »Ka tottapahaan tuloo kun on kerran männä osannut!» Mutta ei tullut poika. Yö pimeni. Jo oli alettu riisuuntua. Anna Doroteea hoikki ovelta mutta turhaan. Hän jo suututteli: »Pahanhengen kakara!... Ei oo kuin yks vuan, mutta onpaan siitää ristii ja riesoo, jotta ei oo enee yön lepuu, ei päivän rauhoo!» Lopulta joutuivatkin he ajattelemaan, että mihinkä poika nyt on yöksi jäänyt.
Sanoi sitten matalalla äänellä: "Luulin vaan että voi vaivaksi sydämmelle käydä jos ajaa ulos pimeään yöhön sen, joka etsii valoa, eikä ole tapa repiä pois puhkeavia lehtiä". Gunnar katseli häntä terävästi. "Kuka opetti sinulle tämän?" kysyi hän. "Oo se juolahti vaan mieleeni", vastasi Liv.
FROSCH. Jos suotte, mieluisint' ois mulle Rheinin juoma. Paraspa lahja synnyinmaan on suoma. Vähä vaksia tänne, siitä tulpat vääntää! ALTMAYER. Hän silmät meiltä ehkä kääntää. Ja te? BRANDER. Ma tahdon sampanjaa, Ja aika lailla kuohuvaa. Ei aina saata välttää ulkomaista! Etäällä usein paras on. Ei vento Saksan-miesi kärsi Ranskalaista, Vaan heidän viinilleen hän ei oo haluton.
EMILIA. Sen sanoi hän, se todistaa mun täytyy. OTHELLO. Hän valhe suussa hornan liekkiin läksi: Se hänen murhaajansa olin minä. EMILIA. Oo, enkel' on hän sitä ihanampi, Ja perkel' sitä mustemp' olet sinä! OTHELLO.. Hän riettaaks rupesi ja oli huora. EMILIA. Sen valhettelet, sinä perkele! OTHELLO. Kuin vesi viekas oli hän. EMILIA. Ja sinä Kuin tuli hillitön, jos häntä viekkaaks Sa sanot.
Tulee. Oo, arvoisa sulhonikin täällä! AHR
'Te puhuitte että se Olavi on nyt siellä teidän kylässä? 'Niinhän minä puhuin. Entäs sitte? 'Minä vaan tunnen sen, ja minulla olisi asiata. 'Oo! sanon minä ja naurahdan. 'Ei muuta kuin terveisiä', tyttö hätäisesti lisää. 'Kyllähän niitä menee, onhan nyt hyvä keli! 'Voipikos teihin luottaa? tyttö taas sanoo. 'Ettäkö hukkaisin tiellä? kysäsen minä. 'Niin taikka pilkaksi kääntäisitte.