Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Eläimiä kutsu, Jotk' alastonna ilmain ärjyt kestää, Alttiina elementtein raivolle, Ja suojaa vailla, luontoaan vaan noutaa, Oo, niitä pyydä sua mairimaan. Niin näet, TIMON. Ett' olet narri sinä. Mene! APEMANTUS. Sa rakkaamp' olet mulle nyt kuin koskaan. TIMON. Sa vihatumpi. APEMANTUS. Miks? TIMON. Kun kurjaa mairit. APEMANTUS. En mairi, sanon vain, ett' olet raukka. TIMON. Miks etsit mua?
Niin, siinä on sinulla oikein, Stolt, sinä saat olla kanssa mutta annas minun nähdä, ett'et sinä juo itseäsi juovuksiin Stolt. Voi Herran Jumala, kuinka luutnantti sanoo! En minä ruukkaa... Oo jaa, se kas oli noin, kuin sinä viimein tulit kotiin kaupungista, mutta annas olla se tekemättä.
Joilla ei ole pennin pätkääkään omasta puolestaan panna! Minkääntähen nuo ei oo herroo valinna? Häh? Pidä suus' kiinni siinä! Mikä sinä oot tässä puhuja? Oompahan voan. Min' en ole sinulle mitään puhunut! Niin että elä sinä tule minullekaan puhumaan! Ja pidä suus' kiinni! Muista se! Pittää pittee... Liiastako ne tahtoo herroo verottoo? kysyy muuan toinen joukosta. Mitä se sinua liikuttaa?
Oikein isälle, että menetti järkensä ja henkensä että hän nyt makaa siellä kuolleena kylmässä rautatievaunussa, jossa häntä siirretään raiteelta raiteelle, veturien kirahdellessa korvan juuressa, lävistetyn pään retkahdellessa kirstun laidasta toiseen ... olisi siis kai oikein vielä sekin, jos en saisi tuoda häntä tänne, jos hän ei kuolleenakaan pääsisi lepäämään isänmaansa poveen... »Se oli oikein, kuka käski.» Oo, isä julisti heistä hirmuisen tuomion ... minä sitä silloin kauhistuin, mutta en tiedä enää... »Heidät olisi ammuttava!»
Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; Pian vanha virsi heinikosta alkaa; No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. HERRA. Siis eikö sull' oo asioita muita, Kuin valituksia vaan ja kanteluita? Maan päällä konsa mieltäs myöten käy?
Oiti! Kuollut on hän. Hän Cassion surmast' ehkä tiedon tuopi; Suur' oli melu. Haa! Ei liikahdusta? Kuin hauta vait! Avaanko? Mikä paras? Hän, luulen, liikahtaa: ei. Mikä paras? Jos avaan hälle, puhuttelee varmaan Hän vaimoani. Vaimoani! Ketä? Mun vaimoni! Vaimoa ei mulla! Oo, tuskallista! Mikä tuhon hetki!
Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin lyö.» »Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on, Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon; Mut'ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään: Vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään.»
Tät' ei oo saatuna salassa, Eikä piilossa pietty; Täm' on saatu sängyn päällä, Vihityillä vuotehilla, Lakanoilla lauletuilla, Siunatuilla pääsioilla." Elä ihastu ensi-illalla.
»Päivää!» virkahtaa hän sitte teennäisen tuttavallisesti, astuu nopeasti Olavin luo ja ojentaa kätensä. Olavi katselee sanatonna kiireestä kantapäähän niinkuin tuntisi, eikä tuntisi, eikä tahtoisikaan tuntea. »Oo! Miksi noin suuret silmät?
Oo, hän on erinomainen mies, tuo herra Paul Werner! Kolmen kilometrin päässä täältä hänellä on komea kylätuomarintila. Hänellä sitä vasta on saalista sodasta! Ja on ollut varusmestarina herra majurin väessä. Oo, hän on sitten meidän herra majurimme hyvä ystävä! Hän on sitten hyvä ystävä, joka antaisi lyödä itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä! Niin! ja tuo on sitten minun majurini hyvä ystävä!
Päivän Sana
Muut Etsivät