Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Samassa silmänräpäyksessä astuivat nuot pienet ja puolikasvaneet neiti Klarstjerna't sisään, kotiopettajattarensa, mamselli Bleklöf'in johtamina, joka jonkunlaisella omalla juhlallisuudella astui esiin vapaaherrattaren luo, sanoen: Vapaaherratar käski minun esiin tuoda tervehdyksensä vapaaherrattarelleni ja pyytää anteeksi, ett'ei hän saata omata kunniata tulla. Vapaaherrattarella on...
Mut täst' ei sitä seuraa, että sinä Vait olla voisit, vaikka kosin minä. Se muista: lempi hyvä anottuna, Mut parempi se viel' on annettuna. VIOLA. Niin totta kuin nuor' olen viaton, Yks sydän, yksi povi minun on, Ja sit' ei nainen omaa, eikä nainen Omata saakaan muu, kuin minä vainen. Hyvästi, neiti! Kieltäyn teille vasta Orsinon kyyneleitä kantamasta. Oi. Palaja!
Liisa ajatteli nyt kaikkea tätä, muistellessaan kuluneita päiviään, askel askeleelta oli hän päässyt nykyiseen asemaansa. Siinä lankakaupassa, jossa hän palveli, myytiin myös kaikenlaisia käsintehtyjä teoksia ja se seikka johti hänen mieleensä ajatuksen omata kaiken vapaa-aikansa taideompelukselle, johon hänellä oli erikoinen taipumus.
Vielä merkillisempi ja kuvaavampi on saman filosofin toinen lausunto, joka on melkein liian korkea pakanan ajatukseksi: "Suurenmoista on omata itsessään samalla kertaa ihmisen heikkous ja Jumalan lujuus." Tämä tosin olisi paremmin soveltunut runouteen, missä mahdottoman voimakkaat kuvaukset ovat tavallisempia; ja todella runoilijat ovatkin sitä aihetta paljo käsitelleet.
Oi, kuinka välttämätöntä on tähän uskoa, jotta omata rohkeutta elää, jotta suojella edes jonkinlaista toivoa taistelussa. Ihmisten yhteisyys! Nämät sanat kaikuvat tuskin kuuluvalla äänellä, mutta vähäkerrassaan se tulee voimakkaammaksi ja kuten voittoisa huuto, kaikuu kaikille kansoille, jotka janoavat totuutta, oikeutta ja rauhaa.
Samoin ihminenkin voi olla täydellinen ihminen ainoastaan ollessaan sekarotuinen... Todellakin... Miksi en ennen ole tullut ajatelleeksi. Mutta ovatko todellakin kaikki maailman viisaimmat miehet sekarotuisia. Ja onko todellakin täydellinen viisaus ja hilpeämielisyys mahdollinen omata ainoastaan sekarotuisen ihmisen?
On tuomitun tuttuja päällä maan pihat pilvien vaan, tuvat tuulien vaan, en veljiä, siskoja omata voi, kun outo on itseni, soi, vaan soi! Ja tuulet taivahan soittelee; Kevät saapuu ja syys, suvi pois pakenee, sukukunnat kulkevat Tuonelaan, jää kantelo jälkehen kaikumaan. Kas, pohjainen, kuinka se myrskyää! Taas läntinen lempeä leyhyttää, itä ankara itkuja pitkiä tuo; ei hetkeä helkkymätöntä ne suo.
Ja taas hän kysyi itseltään, kuinka tämä kaikki oli mahdollista, kuinka tyttö jo syntymästään saattoi omata tietäjän sielun. Eihän ihmiset vielä olleet muuttuneet. Eihän uutta rotua vielä ollut maailmassa. Sen kyllä tuleman piti, mutta vasta aikojen perästä... Silloin hänen silmänsä aukenivat ja hän näki elämän ja kuoleman esiripun taa. Hän näki tyttölapsen, joka kävi koulua tietäjän luona.
Omata tahdon hänet, mut en kauan. Kuin? Minä, miehens', appens' surmaaja, Näin häneen isken kesken vihan vimmaa, Kirous huulillaan ja silmiss' itku Ja vihan veritodistaja läsnä. Jumala, hänen tuntonsa ja kaikki Mua vastass' on, muut auttajaa ei mulla Kuin perkele ja tekopyhä katse, Ja sentään voitan, kaikki tyhjää vastaan! Haa!
Kuin muutkin, samme ruumihimme noutaa, mut emme enää siihen pukeutua: omata oikein ei, min itse hylkää. Ne tänne tuotava on meidän; metsään ruumiimme ripustetaan synkkään, kukin varjonsa oman oksaan vihaisehen.» Viel' ääntä rungon kuuntelimme, luullen se että enempikin ilmoittaisi, kun äkkihäly hämmästytti meidät.
Päivän Sana
Muut Etsivät